IRC-Galleria

Pirstaleiset hampaat uppoavat ja repivät
Minun maani, kunniani ja lihani
Ei auta, vaikka nuo pedon kurkkuun löisi
Ja toistamiseen kokisi syvimmän vihani

Lie vajoanko omaan tuhoon
Vai nojaanko pedon armoon
Mut koskaan en alistu sen tahtoon
Allekirjoittanut viimeisenä sen sanokoon

-Isth

Russian Standard Gold 1.0l

-

Loppu jo. :(

Kyllä se kesti semmosen 138 päivää.

Tappakaa se apina
Joka vietti koko elämänsä
Saatanallisia runoja
Kirjoittaen

Mitä se pelkää, mitä se pelkää
Voiko ihminen lihaansa sietää
Pitääkö se kieltää, pitääkö kieltää
Kun Piru itse näyttää kieltään

Katsokaa, tuo vitsauksen irvikuva
Tuo lentävä torakka
Irvokas ilme kasvoillaan
Täyttää elämän edellytykset
Kuoristaan vapautuu

Tunnetasoltaan abstrakti idiootti
Hyökyaaltona antaa sylkensä valua
Mereen verenpunaiseen
Mereen niin happamaan
Että siellä vain kuolema viihtyy
Jossa elämänmuotojen mahdollisuudet
Jatkuvasti estyy estymistään
Kunnes toisin todistetaan

-Isth

Käsitys maailmasta on jotain ristiriitaista ja ymmärtämätöntä. Olenko ainoa, joka tajuaa, että maailmaa lähinnä hallitsee ihmisen depressiivinen pakote luomaan jotain hänen omasta polustaan ympäristöön? Onko sitä nähty sellaisena vai jonakin muuna? Mitä sanon itselleni, kun näen viimeisinä hengenvedon hetkinä kaiken totuuden ja absoluuttisen päätepisteen? Sanonko vain olennaisen, eli "Tällaisessa paskassako minä olen lojunut nämä vuodet..." vai olisinko voinut toivoa jotain parempaa? Tuhoudunko minä lopullisesti vai synnynkö uudestaan rakentamaan jotain olematonta?

Rakkaus rappioon on monella sammumaton, kyltymätön. Minulle se on lähinnä ystävä, joka auttaa etsimään elämän todellista tarkoitusta sieltä paskan seasta. Rappio vie lähemmäs sitä saastetta, jota ympärillämme on. Oli se saaste fyysistä tai henkistä. Rappio lähentää meitä ja auttaa ymmärtämään.

On rikottava rajoja saadakseen syitä elämiseen.

Tapasin kävellessäni kaksi miestä
Kaksi miestä, kaksoset he olivat
Mutta eivät sukua toisilleen olleet
Eikä he nimiään tienneet

Minulta miehet kysyivät
Mitkä ovat heidän nimensä
Vastasin, etten niitä tiedä
He sanoivat: "Meidät, herra, nimeä!"

Toisen nimesin Jumalaksi
Toisen nimesin Saatanaksi
Nimistään he pitivät
Ja minut taaksensa jättivät

Pian heistä toisen taas tapasin
Kysyin, missä toinen on
"En ymmärrä, mitä tarkoitat.." hän vastasi
Ja hän käveli taas ohitseni

Taas toinen miehistä käveli vastaan
Kysyin, missä toinen on
Hän vastasi, hän on Saatanan luona
Esiin veti aseen ja itsensä ampui

Toinen kaksosista saapui paikalle
Kysyin, missä hän oli
Hän vastasi, olin Jumalan luona
Esiin veti aseen ja itsensä ampui

Seuraavana päivänä taas kaksoset tapasin
Kysyin, missä he olivat eilen
He vastasivat: "Sinun luonasi."
Ja esiin vedin aseen ja itseni ammuin

-Isth-

Tänään EHK:n yläkerran vessa toivotti vähintäänkin epämiellyttävät "Hyvää huomenta", kun joku oli taas kännissä iltavapailta tullessaan oksentanut tai paskonut lavuaariin viimeöisen galzonen täyttäen koko tilan varsin epämääräisillä odööreillä... -.-

Sitä spekuloitiin kovasti, että onko joku paskonut vai purjonnut lavuaarin täyteen, koska vessassa haisi oksennus, mutta lavuaarissa oleva iso mötikka vaikutti vahvasti paskalta... Ei kuitenkaan uskallettu sitä kamalaa kasaa mennä sormilla tökkimään tai makutestejä suorittaen selvittämään, kumpaa se nyt oli. Sorry, kun nyt ei ole kuvaa tarjolla hirvityksestä, joten en voi kysyä teidän mielipidettä asiasta.

Jälkeenpäin kuulin, että joku(ehkä sama henkilö) oli oksentanut kusilaariin, josta ilkeä mahahappojen katku oli peräisin ja sitten vielä joillakin ninjataidoilla kännissä onnistunut paskomaan lavuaariin.

Ja tämä kyseinen vessa oli meidän tuvan siivousaluetta, niin sai juosta äkkiä helvettiin yksiköstä soittokuntaan turvaan, ettei joudu muiden purjoja/paskoja siivoilemaan. Kokemuksen syvällä rinta-äänellä voin sanoa, ettei muiden oksennuksien siivoaminen ole allekirjoittaneen mielestä kovin mukavaa... Sain senkin kamaluuden P-kaudella kokea, kun AUKissa oli oksennustautiepidemia...

Lopulta valvojan päiväkirjaan oli merkitty "Perjantai-aamuna oli yön aikana ilmestynyt yläkerran vessan lavuaariin läjä ulostetta" ja päiväkirja päätyy yliluutnantille luettavaksi. Voi olla, että joillakin pahimmillaan palaa lomat tänään. Itse olen kiinni tämän vkl, joten eipä haittaa minua.

Näin taas Kontiorannan varuskunnan Esikunta- ja huoltokomppaniassa tänään...

Polte silmissäni, paine hengityksessäni
Ihoni vereslihalla, kipukynnyksen murtuminen
Kieli turvonnut, en henkeä saa

Neula aivoihini työntynyt, ajatusten ristiriita
Vereni kiehuu, kovettuu ja jää sijoilleen
Ihoni puren kerroksittain irti, kuolion karvas maku

Anna voimaa pakkomielteelleni
Päästäkseni eroon itsestäni
Tämänhetkisestä minästäni

Anna voimaa hänelle, älä minulle
Valoisammalle puolelleni
Jota kaikki rakastaa, jonka kaikki tuntee

Kylmän metallin tunne ihollani
Pelastukseni, joka auttaa jaksamaan
Kohti taas uutta päivää, elämää

On kuljettava eteenpäin, jotta mahtaisi itselleen

-Isth-

Raavin ihoni säleiksi yltäni pois
Hukun omaan vereeni, lihani minut musertaen
Jättää minut kitumaan maailmani pohjaan
Huudan apua minun Jumalaltani, joka lopulta vain
Rankaisevalla nyrkillä minut iskee pohjaakin syvemmälle
Suoraan Helvetin alimpaan kerrokseen
Joka minun silmissäni loistaa kirkkaampana kuin Taivas
Se on paratiisi verrattuna siihen, mitä ylempänä sain kokea
Ei kivut tai pelkoni minua hetkauta, vain Jumalaa minä pelkään
Saatanan tykö mieluummin juoksen kuin Isän kohtaan
Jumala minut petti, rankaisi ja tuhosi
Nyt olen vapaa kaikesta, mitä pelkään

Vodka on silloin parhaimmillaan, kun pullo on niin helvetin kylmä, ettei siitä voi pitää kunnolla kiinni...

Yksin kiskominen on mukavaa. :)

Kauas ihmisääni ei laula
Kun maa vainaa kuin taivas

Se jää matkalle puolitiehen
Kaiken hiljaisuuden käsivarsille

Pirun hampaat Jumalan oikealla kädellä
Ja pää leväten kädellä vasemmalla
Poistettu on pahuus ikuinen maan päältä
Meidät jätettynä yksin tänne katoamaan

On paimen lampaansa jättänyt
Ja uhat kokonaan poistanut
Jättänyt jälkeensä meille vain tyhjiön
Jossa aika ja paikka eivät liiku mihinkään

Tunto elämästä kaikonnut ikuisuuteen
Ei pelko saavu enää tietoisuuteen
Kaikki palaa alkupisteeseen
Pirun uudelleenluomiseen