IRC-Galleria

Esittäen viatonta rukoilen polvillani
Pirun kolmikärki sydämelläni

Katsoen ylöspäin välinpitämättömästi
Kun olento suurin katsoo ylitseni

Rukousta lausun sanat käännettynä peiliä vasten
Ja päätäni väistän, kun pappi kaataa kasteen

Sormillani etummaisella ja keskimmäisellä veteen kastan
Ja Pirun sarvet otsaani vedellä saatan

Tulee vedestä verta sakeampaa, kylmää ja kiinteää
On sieluni kylmempi kuin Helvetin tihein jää

-Isth

Luet tätä kirjoitustani, minun käsialaani, minun sanaani. Luetko tätä omalla äänelläsi vai minun äänelläni? Ja jos minun äänelläni, millainen minun ääneni sinun kuvitelmissa on, jos et ole minua ennen tavannut? Voisitko kuvitella, että se kyseinen ääni voisi olla minä? Minä puhun sinulle tätä kautta ja toivoakseni myös kuulet minun ääneni. Minun ääneni on näissä kirjaimissa. Minä olen jollakin tasolla sinun päässäsi, halusit tai et. Yhtäkkiä aistit minut kuin olisin sinun takanasi, poissa näkyvistä, mutten poissa mielistä. Olemukseni on sinun kuvitelmissasi. Minä en näy, mutta minä olen. Vai olenko? Sen voit itse päättää ja miettiä, haluatko minun lähtevän vai jäävän. Et ole yksin.

Näen nyt maailman kokonaisuutena
Pystyn siitä jo olennaisen hahmottamaan
Siellä ei minulle ole annettu sijaa

...Ja ahdistuksen tuoma tyhjyys sydämessäni.

Pirstaleiset hampaat uppoavat ja repivät
Minun maani, kunniani ja lihani
Ei auta, vaikka nuo pedon kurkkuun löisi
Ja toistamiseen kokisi syvimmän vihani

Lie vajoanko omaan tuhoon
Vai nojaanko pedon armoon
Mut koskaan en alistu sen tahtoon
Allekirjoittanut viimeisenä sen sanokoon

-Isth

Russian Standard Gold 1.0l

-

Loppu jo. :(

Kyllä se kesti semmosen 138 päivää.

Tappakaa se apina
Joka vietti koko elämänsä
Saatanallisia runoja
Kirjoittaen

Mitä se pelkää, mitä se pelkää
Voiko ihminen lihaansa sietää
Pitääkö se kieltää, pitääkö kieltää
Kun Piru itse näyttää kieltään

Katsokaa, tuo vitsauksen irvikuva
Tuo lentävä torakka
Irvokas ilme kasvoillaan
Täyttää elämän edellytykset
Kuoristaan vapautuu

Tunnetasoltaan abstrakti idiootti
Hyökyaaltona antaa sylkensä valua
Mereen verenpunaiseen
Mereen niin happamaan
Että siellä vain kuolema viihtyy
Jossa elämänmuotojen mahdollisuudet
Jatkuvasti estyy estymistään
Kunnes toisin todistetaan

-Isth

Käsitys maailmasta on jotain ristiriitaista ja ymmärtämätöntä. Olenko ainoa, joka tajuaa, että maailmaa lähinnä hallitsee ihmisen depressiivinen pakote luomaan jotain hänen omasta polustaan ympäristöön? Onko sitä nähty sellaisena vai jonakin muuna? Mitä sanon itselleni, kun näen viimeisinä hengenvedon hetkinä kaiken totuuden ja absoluuttisen päätepisteen? Sanonko vain olennaisen, eli "Tällaisessa paskassako minä olen lojunut nämä vuodet..." vai olisinko voinut toivoa jotain parempaa? Tuhoudunko minä lopullisesti vai synnynkö uudestaan rakentamaan jotain olematonta?

Rakkaus rappioon on monella sammumaton, kyltymätön. Minulle se on lähinnä ystävä, joka auttaa etsimään elämän todellista tarkoitusta sieltä paskan seasta. Rappio vie lähemmäs sitä saastetta, jota ympärillämme on. Oli se saaste fyysistä tai henkistä. Rappio lähentää meitä ja auttaa ymmärtämään.

On rikottava rajoja saadakseen syitä elämiseen.

Tapasin kävellessäni kaksi miestä
Kaksi miestä, kaksoset he olivat
Mutta eivät sukua toisilleen olleet
Eikä he nimiään tienneet

Minulta miehet kysyivät
Mitkä ovat heidän nimensä
Vastasin, etten niitä tiedä
He sanoivat: "Meidät, herra, nimeä!"

Toisen nimesin Jumalaksi
Toisen nimesin Saatanaksi
Nimistään he pitivät
Ja minut taaksensa jättivät

Pian heistä toisen taas tapasin
Kysyin, missä toinen on
"En ymmärrä, mitä tarkoitat.." hän vastasi
Ja hän käveli taas ohitseni

Taas toinen miehistä käveli vastaan
Kysyin, missä toinen on
Hän vastasi, hän on Saatanan luona
Esiin veti aseen ja itsensä ampui

Toinen kaksosista saapui paikalle
Kysyin, missä hän oli
Hän vastasi, olin Jumalan luona
Esiin veti aseen ja itsensä ampui

Seuraavana päivänä taas kaksoset tapasin
Kysyin, missä he olivat eilen
He vastasivat: "Sinun luonasi."
Ja esiin vedin aseen ja itseni ammuin

-Isth-

Tänään EHK:n yläkerran vessa toivotti vähintäänkin epämiellyttävät "Hyvää huomenta", kun joku oli taas kännissä iltavapailta tullessaan oksentanut tai paskonut lavuaariin viimeöisen galzonen täyttäen koko tilan varsin epämääräisillä odööreillä... -.-

Sitä spekuloitiin kovasti, että onko joku paskonut vai purjonnut lavuaarin täyteen, koska vessassa haisi oksennus, mutta lavuaarissa oleva iso mötikka vaikutti vahvasti paskalta... Ei kuitenkaan uskallettu sitä kamalaa kasaa mennä sormilla tökkimään tai makutestejä suorittaen selvittämään, kumpaa se nyt oli. Sorry, kun nyt ei ole kuvaa tarjolla hirvityksestä, joten en voi kysyä teidän mielipidettä asiasta.

Jälkeenpäin kuulin, että joku(ehkä sama henkilö) oli oksentanut kusilaariin, josta ilkeä mahahappojen katku oli peräisin ja sitten vielä joillakin ninjataidoilla kännissä onnistunut paskomaan lavuaariin.

Ja tämä kyseinen vessa oli meidän tuvan siivousaluetta, niin sai juosta äkkiä helvettiin yksiköstä soittokuntaan turvaan, ettei joudu muiden purjoja/paskoja siivoilemaan. Kokemuksen syvällä rinta-äänellä voin sanoa, ettei muiden oksennuksien siivoaminen ole allekirjoittaneen mielestä kovin mukavaa... Sain senkin kamaluuden P-kaudella kokea, kun AUKissa oli oksennustautiepidemia...

Lopulta valvojan päiväkirjaan oli merkitty "Perjantai-aamuna oli yön aikana ilmestynyt yläkerran vessan lavuaariin läjä ulostetta" ja päiväkirja päätyy yliluutnantille luettavaksi. Voi olla, että joillakin pahimmillaan palaa lomat tänään. Itse olen kiinni tämän vkl, joten eipä haittaa minua.

Näin taas Kontiorannan varuskunnan Esikunta- ja huoltokomppaniassa tänään...