IRC-Galleria

Ajettiin motaria oikeaa kaistaa Tampereelta Espooseen päin eilen varmaan noin 120-140km/h (tarkemmin ei voi sanoa kun nopeusmittari ei toiminut) ja yhtäkkiä oikelta juuri meidän eteen suhahtaa ankkaperhe pesueineen. Pieni väistöliike vasemmalle osti sorsille lisää eloaikaa, mutta vain noin 15 sekuntia. Ajettiin ohi ja seurattiin peileistä emosorsan ja noin kuuden pikkupiipittäjän turvatonta matkaa moottoritien yli autojen väistellessä. Sitten se tapahtui. Höyhenet vain pöllähtivät. Elämä on julmaa, mutta oppipahan ankkaparka lapsosineen varomaan.

Otetaan kesäkissa, kovaan käyttöön.

Oloni ei ollut humalainen, en vaan muistanut miten olin päätynyt Karjalohjalle erään talon pihalla olevan vajan oven eteen, mutta tiesin että oven edessä olevat kaksi ruumista olivat minun tekemisiäni. Toinen oli keski-ikäinen mies ja toinen oli poliisi. Käteni olivat veriset ja olin kauhuissani.

Perkele. Auton ääni lähestyi. Raahasin veriset raadot läheisen pusikon taakse ja menin itsekin piiloon. Auto pysähtyi ja kaksi ihan samannäköistä jätkää nousi autosta ulos. He menivät vajaan sisälle ja uteliaana menin kurkkimaan ovenraosta että mitä ne jullit siellä oikein meinasivat. Mitähän helvettiä.. Vajassa ei ollut mitään muuta kuin pölyä lattialla ja ne jätkät seisoivat siinä keskellä vajaa ja näyttivät rukoilevan jotain. Sitten he alkoivat tanssimaan ja pyörimään ympyrää siinä vajan lattialla ja he levittelivät suolaa rinkiin ympärilleen mumisten jotain mitä en pystynyt kuulemaan.

Käsi laskeutui olalleni ja pelästyin ihan helvetisti. Se oli äitipuoleni. Hän otti minua kädestä kiinni ja vei minut niiden kahden ruumiin luokse ja kertoi että ne pitää haudata metsään. Kukaan ei saa tietää tästä. Hän otti laukustaan kaksi ihan mahti-isoa mustaa jätesäkkiä ja kanisterin, jossa oli oranssi pääkallotarra. Sitten hän käski minut työntämään raadot säkkeihin ja kaatamaan kanisterin sisällön perään ja sulkemaan pussit.

Tein työtä käskettyä ja raahasimme painavat säkit syvälle metsään. Kaivoin vajan pihalta otetulla lapiolla kaksi kuoppaa ison, kuolleen kuusen juurelle ja tiputin säkit kuoppiin. Heräsin kun olin näkevinäni vilauksen jostain hiiviskelijästä puiden takana.

Bruce Willis on tähdittämissään elokuvissa täsmälleen samalla todennäköisyydellä alkoholisoitunut (entinen) poliisi tai yksityisetsivä kun Stephen Kingin tarinoissa päähenkilö on kirjailija.

Tuossa mietiskelin että mitäs kaikkia elukoita mulla (tai lähinnä mun vanhemmilla) on ollut ja kas, niistähän muodostuikin jo aikamoinen eläintarha!

Koirat:

-Nappi
-Raisu
-Eemeli
-Bertta
-Altto
-Rolle
-Nalle
-Pörri
-Jeri

Kissat:

-Esteri
-Harmi
-Veera
-Penni
-Maija
-Herne
-Papu
-Hapsu
-Rontti
-Mosse
-Sova

Liskot:

-Olza
-Jope

Oltermanni on juustojen Finlandia.

Lähdin kaverin luota sen autolla käymään terveysasemalla, kun piti verinäyte antaa jotain ihme tuloksia varten. Kävin siellä lekurissa ihan suunnitelman mukaan ja sitten ajattelin piipahtaa yhdellä kaverilla, joka asuu ihan siinä vieressä, joten jätin toverin auton siihen terkkarin parkkiin.

Olin siellä kaverilla iltaan asti, joten oli aika palauttaa auto ja mennä kotiin. Oli jo pimeää ja vähän pelottikin kun parkkipaikan toisella laidalla joku porukka veti viinaa ja mesosi suhteellisen agressiivisen oloisesti. Yritin pysyä puolittain autoja täynnä olevalla parkkipaikalla siltä jengiltä näkösuojassa. Perkele, jännitti niin pahasti etten edes muistanut millainen auto mun kaverilla oli, joten oli vähän hakuammuntaa se auton etsiminen.

Ne huomasivat minut...

Kaksi niistä lähti tulemaan minua kohti huudellen jotain. Yritin siinä vielä etsiä sitä autoa nyt suht hädissäni. Ah, löytyi! Mutta missä on avaimet? Aloin kaivamaan taskuja ja reppua läpi mutta ei vaan löytynyt ja silloin ne kaksi olivat jo vaarallisen lähellä. Loput jengistä seurasivat esitystä hiljaa kauempaa. Toinen niistä oli tummaihoinen ja hänellä oli aurinkolasit vaikka oli jo tosiaan melko pimeää. Molemmat olivat kaljuiksi ajeltuja ja tatuoituja. Vaaleampi nappasi reppuni ja ajattelin että vitut repusta, nyt juostaan!

Painelin karkuun parkkipaikalta kaupungin suuntaan ne kaksi kannoillani ja silloin loputkin paskiaiset osallistuivat ihmisjahtiin. Juoksin niin kovaa kuin vain pystyin.

Ensimmäinen ihminen johon törmäsin pakoni aikana oli juuri baariin matkalla oleva ystäväni Janne. Hän havaitsi ahdinkoni heti ja itsekin olin niin rikki etten pystynyt enää juoksemaan. Katsoin taakse ja havaitsin että ne kaksi olivat jo ihan vieressä, mutta onneksi sitä isompaa porukkaa ei näkynyt. Ainakaan vielä. Tumma kaveri kävi kimppuuni ja samalla Janne kävi toisen kusipään päälle. Seurasi sekavaa vääntöä ja iskujen vaihtoa ja kun vilkaisin Jannen suuntaan näin Jannen pitelevän kaulaansa ja samalla se toinen tuupertui maahan. Musta mies yritti lyödä minua, mutta minä väistin ja nappasin kaverin rannelukolla haltuuni. Se yritti vielä jotain, jolloin väänsin niin että rutina vaan kuului ja mies pyöri maassa. Kas, siltä törrötti ranteesta ihan luu ulkona. Vilkaisin taas toista parivaljakkoa. Janne piteli vieläkin kaulaansa ja toinen kaveri oli juuri nousemassa ylös ja kaivoi housuistaan asetta esille. Nyt näytti pahalta, piti toimia heti. Otin pari juoksuaskelta pyssysankaria kohti ja monotin takaapäin sitä takaraivoon niin kovaa kun vaan kykenin. Ase lensi äijän kädestä ja äijä itse tuupertui takaisin asfalttiin. Jannekin sai koottua itsensä vaikka näyttikin vielä kovin kärsivältä. Ei perkele, sieltä se porukka jo tulikin parin sadan metrin päässä. Kätensä telonut musta kaveri nappasi jalastani kiinni ja huusi jotain lähestyville kavereilleen kielellä jota en ymmärtänyt ja porukka lähti juoksuun. Yritin rimpuilla irti mutta en päässyt. Joukko lähestyi uhkaavasti. Kaaduin sen paskiaisen päälle ja otin siitä sen ulkomaailmaa ihmettelemään tulleesta luunpätkästä kiinni ja väänsin, jolloin ilman täytti sellainen tuskanhuuto että luulisi jonkun edes soittavan poliisit. Olin vapaa ja lähdimme juoksemaan.

Ei voi olla totta, niitä tuli joka puolelta. Kymmeniä, ellei jopa satoja ihmisiä juoksi jokaiselta kadulta minua ja Jannea kohti. Niitä oli talojen kattojen reunoilla, parvekkeilla ja ikkunoissa ja talojen ovistakin niitä tunki ulos meitä kohti jatkuvana virtana.

Ei ollut enää pakotietä, ne olivat saartaneet meidät täysin. Hetken ne seisoivat meidän ympärillä pitäen ehkä noin 10 metrin etäisyyden meihin. Kaikki niistä lähtivät juoksuun meitä kohti samalla hetkellä. Kun törmäykseen oli aikaa enää ihan sekunnin murto-osia, heräsin. Sydän pieksi rinnassa varmaan jotain kahta ja puoltasataa..

Pahaa päässä.

Lohkon ykkösen kanssa tasapeli 4-4 ja Stormin pojille kyytiä perusnätisti 13-2. Varsin hyvä kauden päätös. Näyttää vakavasti siltä että ens kaudeksi noustaan 5-divisioonaan.

Go Gusanos!

http://www.salibandy.net/liitto/tilastosovellus/Tilastot/65/65.asp?alueid=1

Olen lotonnut yhden rivin joka viikko jo 116660 vuoden ajan eikä vieläkään päävoittoa. Lotto on perseestä.

http://users.metropolia.fi/~m0502172/lottooma.html

-Puhut vähän mutta paljon.

-Niin sijaa kuin petaa.

-Katso niin kuin parhaaksi näet.

http://naurunappula.com/kuvat/144815/16_.jpg

Toivottavasti tästä tulee oikein heno perjaitai. (Onhan tänään kuitenkin Joonaksen kakkupäivä!)