Yksinäinen nuori istuu yksinään nurkas
tuntee olevansa pimees turvas
sen jälkeen kun jokin hänen sielunsa surmas
ei kosketa mikään, *ei tärkee, ei turha*
istun yksin ullakolla, tsiigaan vanhoi valokuvii
muistuu mieleen ajat joist voin enää nähdä vaan unii
pystynkö näit polkui enää sun kanssa kulkemaan
et oo enää se jonka sillon opin tuntemaan
sadat ajatukset päässä mielen puuduttaa
turhauttava voimattomuus saman mielen suututtaa
nielen karvaan totuuden, mutta koen katkeruutta
mikä voi näin ihmismielen rakennetta muuttaa
tuntemattomat on näköjään nää tiet meidän kohtalon
muuttaa nuoren paljastamatta kuka hän nyt on
sitä kuvat ei näytä, ne on palanu tuhkaks
sitä peilit ei kerro, ne on maalattu mustaks
refrain:
Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori
nuoressa jäljellä yksi ainoo puoli
se huoleton puoli josta tunteet kuoli
Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori
nuoressa jäljellä yksi ainoo puoli
se huoleton puoli josta tunteet kuoli
Näen sieluni silmin kaikki synkät aamut
synkkyydestä saapuu hahmot päällä synkät kaavut
joiden yksinäisen tien päätti viillot, naarmut
ne on yksinäisten nuorten yksinäiset haamut
yksi näistä tekee elämäst yksinäistä
yksinäisen niin kun pääkalloist seipäiden päissä
näistä yksi muuttaa ulkopuoliset voimattomiks
tutut tuntemattomiks, sanat sanomattomiks
pyyhkii menneisyyden, tekee tehdystä turhaa
puute moraalin edistää tätä henkistä murhaa
ei syytä ylpeyteen, ei tarvetta hurraa
taas vaan nieltävä faktat, muttei lupaa purra
asiat sekasin, tules liian monta rautaa
tartun liian moneen lautaan täynnä liian monta naulaa
me ollaan ku henkisesti matkalla hautaan
mut minkäs teet kun sä et anna auttaa jumalauta
refrain
Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori
nuoressa jäljellä yksi ainoo puoli
se huoleton puoli josta tunteet kuoli
Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori