IRC-Galleria

Mä haluun kertoa, mitä mä oon miettiny näinä viime kuukausina
Jos sä luulet tuntevas mut, yritä elää edes päivä, mun elämää

herään aamul, enkä löydä kamojani
vaikee olla itkemättä, miksen pysy aloillani
liikaa paskaa, joutuu joka päivä kokee
enkä ongelmia löydä, oonko henkisesti liian sokee
mä etsin itseäni, eikä sitä mistään löydy
yksinäinen lapsi, aivois kiihtyy kova verilöyly
vastaan tulee ihmisiä joita en mä tunne
onko lääkkeist apuu, miksen hymyile, no sama mulle
koitan kiertää, ettei kukaan piilopaikkaa löydä
onko vaikeet olla menestyjä, siinä samal nöyrä
voit olla turhatunut, mutta sisält tosi vahva
silmiin sattuu, lapsi paljas, pakko nostaa onnen maljas
lapsillesi kerrot kuinka tyhjää täällä kiitää
vaikka kaikest itse päätät, niin ei sulle mikään riitä
me ollaan pelkkää massaa, jolla joku täällä leikkii
vaikka paljon kiusauksia, seuraa aina omaa reittii

refrain:
voi olla väärin, mutta pakko täällä paljon sietää
sun omaa tietä, mitä vielä, asioista kiertää
voit olla omas itsesherra, mutta sunki pakko tietää
kaikki vielä lievää, päivien viemää

aamul herään, silmist kyyneliä virtaa
minkä takii olen ainut lapsi joka istuu hiljaa
vaikka vanhentunut, sisält silti aina nuori
miksi jengi tuomitsee, näkyy pelkkä ulkokuori
voin olla erilainen, ette pysty sitä muuttaa
yksin kaikkee vastaan ja lisää tarvii sankaruutta
pistää ovet lukkoon, ettei kukaan sisään pääse
vartijoita yksi, tuun aina pelkää et herääkse
kukaan ei tajua, miltä musta oikeest tuntuu
ystävätkin hävinneet ja miksen tästä voi parantuu
vaikee olla tyytyväinen, kaikki kaatuu niskaan
mistä saada päivän leipä, tienaa liian paskaa liksaa
vanhemmatkin ihmettelee, mut ei pysty huoltaa
kaikki liian tuskallista, enkä enää usko luojaan
pakko jotain tehdä, paikkaa ihmiselo työllä
meidän menetetyt sielut joku korvaa yksilöillä

refrain

ei enää herää, lapsi yksin sängys lepää
liikaa tuskaa nähnyt, en mä enää tunne ketää
taas jonkun aivan pakko jotain toista ihmist sortaa
katon ylös, sinne nousee lopult taivaanportaat
ei enää pysty uskoo, että täällä hyvä elää
ihmisiä kuolee, en tuu itkee sunkaan perään
tuun aina muistaa, siitä liian monii vuosii
katon peiliin, mua sisält joku kovaa ruoskii
valan vannoin, enkä siitä päästä irti
vaikka sattuu, mä koitan iskut kestää silti
eikä siitä, enää pysty palautumaan
mitäs menin silloin saatanalle avautumaan
mieli sumeni ja siitä kaikki paha lähti
vaikka koitin irtautua, sielu lopult ruumiin jätti
ei täällä pysty, leikkii mitään omaa pelii
luulin voittaneeni, mut itseäni petin

refrain

Yksinäinen nuori istuu yksinään nurkas
tuntee olevansa pimees turvas
sen jälkeen kun jokin hänen sielunsa surmas
ei kosketa mikään, *ei tärkee, ei turha*
istun yksin ullakolla, tsiigaan vanhoi valokuvii
muistuu mieleen ajat joist voin enää nähdä vaan unii
pystynkö näit polkui enää sun kanssa kulkemaan
et oo enää se jonka sillon opin tuntemaan
sadat ajatukset päässä mielen puuduttaa
turhauttava voimattomuus saman mielen suututtaa
nielen karvaan totuuden, mutta koen katkeruutta
mikä voi näin ihmismielen rakennetta muuttaa
tuntemattomat on näköjään nää tiet meidän kohtalon
muuttaa nuoren paljastamatta kuka hän nyt on
sitä kuvat ei näytä, ne on palanu tuhkaks
sitä peilit ei kerro, ne on maalattu mustaks

refrain:
Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori
nuoressa jäljellä yksi ainoo puoli
se huoleton puoli josta tunteet kuoli
Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori
nuoressa jäljellä yksi ainoo puoli
se huoleton puoli josta tunteet kuoli

Näen sieluni silmin kaikki synkät aamut
synkkyydestä saapuu hahmot päällä synkät kaavut
joiden yksinäisen tien päätti viillot, naarmut
ne on yksinäisten nuorten yksinäiset haamut
yksi näistä tekee elämäst yksinäistä
yksinäisen niin kun pääkalloist seipäiden päissä
näistä yksi muuttaa ulkopuoliset voimattomiks
tutut tuntemattomiks, sanat sanomattomiks
pyyhkii menneisyyden, tekee tehdystä turhaa
puute moraalin edistää tätä henkistä murhaa
ei syytä ylpeyteen, ei tarvetta hurraa
taas vaan nieltävä faktat, muttei lupaa purra
asiat sekasin, tules liian monta rautaa
tartun liian moneen lautaan täynnä liian monta naulaa
me ollaan ku henkisesti matkalla hautaan
mut minkäs teet kun sä et anna auttaa jumalauta

refrain

Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori
nuoressa jäljellä yksi ainoo puoli
se huoleton puoli josta tunteet kuoli
Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori

Olen asettanut takapihalleni hautakiven
Johon kaivertanut olen meidän molempien nimet
Vaik se oli jotain minkä ei ois pitänyt kuolla
Nyt oon kun jussi kuokan kans tyhjällä suolla
Joudun alottaan alusta, kaiken rakentaan uudestaan
Väärät oli käsitykset suhteen vakavuudesta
Mä tiesin tunteeni, uskoin et tunnet samoin
Uskoin siihen kunnes aloit mun kanssani voida pahoin
Kunnes löysit jonkun jonka kans koit alkuhuuman uudestaan
Koit ensimmäisen halauksen, ensimmäisen suudelman
Ja tiedän et se tuntuu oikeelta ja hyvältä
Mut kellut vielä pinnalla, et oo käyny syvällä
Siin maailmassa, johon oot vaihtamassa
Joudut ehkä elään koko loppuelämäs sen kanssa
Että joskus viel näet et sul oli käsissäs kultaa
Ja heitit sen vaan menemään, hautasit sen multaan

refrain:
Kiitos siitä kaikesta mitä sä annoit mulle
Kiitos siitä kaikesta mitä mä sain antaa sulle
Kiitos jokaisesta sodasta ja jokaisesta rauhasta
Jokaisesta itkusta, jokaisesta naurusta
Kiitos hetkist jolloin vihasin mut silti rakastin
Ja joka hetkest vaatteis ja joka hetkest alasti
Kiitos jokaisesta hetkest, jonka olin kanssasi
Mielessäni tuut oleen ain' matkallani kanssani

Oon saanu paljon haavoi mut ne onneks myös kasvattaa
Tiedän paljon siitä mist en tienny ennen paskaakaan
Tän läpikäyminen on tehny musta miehen
Ilman tätä oisin henkisesti jäänyt puolitiehen
Oon tajunnu et vaik ois käsis elämäs nainen
Sä et siltikään voi rakentaa sen ympärille kaikkee
Kun et voi tietää mikä on sun elämällä juonena
Toisen voi sult viedä vaikka kuolema huomenna
Sillon jos sä joudut miettiin yksin menetyksiis
Eikä tukenas oo ketään, oot joutunu hylätyksi
Niin usko kun mä sanon, se on todella vaikeeta

Et yksin pysty hyväksyyn tai käsitteleen kaikkea
Sillon tarvit niitä jotka auttaa sut taas jaloillesi
Pitää sut kasassa ja asettaa sut aloillesi
Muuten oot vaan loppuun asti täysin ymmälläsi
Kunnes päätät luovuttaa ja kiedot köyden kaulas ympäri

refrain

Paljon sä mua satutit ja paljon sä mua loukkasit
Paljon henkisesti petit, paljon valehtelit
Mutta kaikest huolimatta sä et pystyny tappamaan
Sitä mikä pysyy eli ikuista rakkautta.

refrain:
Anteeks, mitä muuta voin sanoo
Pilasin kaiken, vedin altani maton
Halusin vaa elämän ja kaiken takasin
Pelasin ja hävisin sen kaiken mitä rakastin

Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva
Miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa
Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa
Teen mitä vaan, teen väärin silti aina
Tein sillo väärii päätöksii ja kadun niitä
Elämä on peli, eikä mikään mulle riitä
Nyt oon saanu iha tarpeeks tästä kaikest
Pääki on hajonnu, se tekee tästä vaikeet
Miks en sais luovuttaa, nyt on vittu pakko
Tää tekee must hullun, ei auta juomalakko
Te riistitte mult kaiken, veitte mun sielun
Ulkoo ihan tyyni, mut sisältä päin kiehuu
Aika alkaa miettii muuta, koittaa rauhottuu
Aika alkaa laittaa hommat kuntoo ja muuttuu
On vaikee selittää, ettekä te ymmärrä
Mut oon palasina, tarviin jonku joka välittää

refrain

Sytytin tän kynttilän pari vuotta sitten
Nyt sen puhalsin, ja nyt mä joudun itkee
Oon tehny paljon paskaa, ja nyt on aika loppuu
Tein korttitaloo, ja nyt se sit sortuu
En jaksa enää mitää, en haluu nähdä ketää
Antakaa mun olla, ja jatkaa mun elämää
Ette te ymmärrä, enkä vaadi sitä
Mua vituttaa nii paljo, mut dissatkaa vaa lisää
Välil tuntuu ettei jaksais ees enää elää
Ku herää, eikä vieressä oo ketää
Tää kaikki sattuu sydämee, repii mut paskaks
Jos tunnet samoin, ni me ollaa samas laivas
Joka lähtee satamast, ja jättää kaiken taakse
Ette nää mua enää, näätte ehkä vilauksen
Pakko sanoa, teen tän itteni hyväksi
Oon pahoillani, mut sanon nytten hyvästi

refrain

Lastenkoti on yhteiskunnan rakastava laitos, jossa lapsista pyritään kitkemään järjestelmälle haitalliset tai muuten hyödyttömät ainekset, jotta heistä eräänä päivänä kehkeytyisi yhteiskuntakelpoisia, tuottavia kansalaisia. Lastenkodissa varttuneita nuoria tavataan kutsua lämpimästi "laitosnuoriksi".
Lastenkoti rinnastetaan usein nuorisovankilaan joidenkin merkityksettömien samankaltaisuuksien vuoksi. Vasta sisään kirjautunut nuori saatetaan sulkea kyllä kahdeksi viikoksi huoneeseensa, mutta vain opetukseksi siitä, missä on lasten paikka yhteiskunnan hierarkiassa. Puhelinten käyttö saattaa olla kiellettyä tai tarkoin valvottua, mutta sekin on vilpittömästi suunniteltu lasten omaksi parhaaksi. Nuoren henkilökohtaiset asiat, kuten yhteydenpito muurien ulkopuoliseen perheeseen tai ystäviin, on aina laitoshenkilökunnan asia.
Lastenkotien henkilökunta koostuu pääsääntöisesti miehistä, joilla on tumma tukka ja kalapuikkoviikset ja jotka ovat saaneet Ranskan muukalaislegioonasta kenkää liiallisen simputtamisen vuoksi, ja naisista, joilla aivojen verenkierto on vakavasti häiriintynyt liian kireän nutturan takia.

Pori on Länsi-Suomessa sijaitseva Raumaa vihaava rannikkokaupunki, jota on yritetty kaupata jo vuosikausia joko Ruotsiin tai Venäjälle siinä kuitenkaan onnistumatta. Poria on myös tyrkytetty ilmaiseksi lännen suuntaan. Tähän yritykseen Ruotsi on vastannut melko tiukkaehtoisella vaatimuslistalla;
Pori sitoutuu ottamaan vastaan kaikki maahan yrittävät pakolaiset.
Pori sitoutuu ottamaan ja loppusijoittamaan kaikki Ruotsin ongelmajätteet.
200 milj. euroa pieninä seteleinä keskiyöllä täydenkuun aikaan onttoon tammeen kun ihmissudet ulvovat (muut ehdot olisivat täyttyneet, mutta setelipainosta loppui muste kesken).
Venäjä on ilmoittanut, ettei sillä ole tarvetta satamakaupungille, koska laivaston uppoamisprosentti on 97,4.

Kokemäki on Suomen oma pikku Chicago Kokemäenjoen rannalla. Tai niin sitä sanotaan. Tosiasiassa Kokemäki on kuitenkin viherpiipertäjien helvetti. Kokemäki on paikka, jossa Saatana päätti ulkoistaa homman. Jokainen Kokemäen gangsta kantaa nääs harteillaan komijaa nahkatakkia, joka on tehty raasta lihasta, geenimanipuloiduista vihanneksista ja eläinten nahoista. Takeissa lukee "Hell's Demons", ja niitä voi nähdä Tulkkilan skeittiparkilla tai nuorisotalolla (nuokkarilla/narkilla).
Tähän pikku puukkojunkkarien ja erinäisten naulapäiden valloittamaan kyläpahaseen ei kannata eksyä, sillä vaikka sisään pääseminen on helppoa ei ulospääsystä ole takeita. Kokemäellä käytetään omaa kieltä, "helvetinlieskaa", jota yksikään elävä ihminen ei pysty käsittämään (mikä ei tosin ole suuri menetys). Esimerkkinä voisi olla vaikkapa lause: Mää lähen nykkäymää kotona kummää tartten sitä rahhaa eppääsee sikkäymää syämäsä Hanisa kepappia..
Mikäli et ole syntinen Greenpeacen taiAnifilian jäsen vaan satut eksymään Kokemäelle vahingossa, kannattanee vältellä ainakin piikkilangalla päällystettyjä pesäpallomailoja, puukkoja, kännisiä teinejä, pyroklastista virtaa, nahkatakkeja erityisesti, metrohousuja (niitä vilkkuu joka paikassa), juoppoja, denoja, Jimmyä, demoneja sekä muita etovia otuksia ja asioita.
Kokemäkiläisten lempiharrastuksiin vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan kuuluvat joukkotappelut, puukotukset ja itsetyydytys. Joukkotappeluilla tarkoitetaan sitä, että 20 Tampereen deekua, joilla on pesäpallomailoja ja rautaputkia, ja 4 Kokemäen puukkojunkkaria ilman mitään lyömävälineitä, kokoontuvat retostelemaan paikkallisten baarien pihaan blingbling-koruineen, nahkatakkeineen, dx-corolloineen, pesäpallomailoineen ja barbaroineen. Tappelu on aina kova, veri virtaa, puukot heiluvat, autot hajoavat ja kukaan ei muka ole jälkeenpäin tehnyt mitään. Eikä kiljullakaan, tuolla Kokemäen harmaalla kullalla ole ollut osuutta asiaan. Kokemäen kovimmat tyypit, eli poliisit, saavat loppuillasta lähettää tamperelaiset takaisin koteihinsa kuuraketilla ja paikalliset viedään vatsahuuhtelun kautta putkaan. Terve ihmismieli tulee tyydytetyksi tätä touhua katsellessaan.
Kuurola on Kokemäen pahin "hellhole" ja se on parhaiten tunnettu kiljusta, puukkojunkkareista ja kuurolalaisten lempiharrastuksesta, eli harjavaltalaisten hakkaamisesta. Harjavaltalaisia hakataan lähes joka lauantai Kuurolassa, Harjavallan ja Kokemäen rajalla. Suomen vaarallisin rikollisjärjestö on KKK, eli "Kuurolan Kiljun Keittäjät", joilla on yksinoikeus kiljun keittämiseen ja myymiseen koko Suomessa. Jos joku yrittää keittää itse kiljua, tai ostaa sitä muualta kuin KKK:lta, kyseinen henkilö löydetään muutaman päivän päästä teurastettuna Kuurolantieltä, joka tunnetaan paremmin nimella "Route 666". KKK:ta pelätään ja kunnioitetaan koko Suomessa, ja syystäkin, sillä Kuurolan pahimmat puukkojunkkarit ja muut sekopäät kuuluvat KKK:hon. KKK:n ansiosta poliisitkaan eivät uskalla tulla Kuurolaan. Lisäksi Kokemäen vaarallisin polkupyöräjengi "Kuurolan enkelit" on KKK:n liittolainen. Kuurolan enkelit ovat kuin fillarijengi Pokémon-lastenohjelmasta, mutta paljon pelätympi.

tää olisit kai vaan unta:(

oli mun hautajaiset ja kaikki oli siellä kaike maailma japsit ja made in chinat ja jne..
ja sit Joel . kaikki ihanat toi mulle lahjoja sinne haudan päälle
Dukkis toi mulle karhu 24 backin . Linda kassin muumikarkkeja.
Vilma pullon viinaa. Äiti tuhat kortsupakettia jne..

mä vaan kattelin ja kattelin ...


yhtäkkii mä en ollu enää siä haudas vaa josai vitu kamalas paikas en muist mikä se oli.
sit mä rupesin nauraa hysteerisesti huusin vaa et valkosta valkosta valkosta!!!
sit mä sain semmose kiva ahaaelämykse..
EI SAATANA MÄ KUOLIN JA MÄ SAATANA JOUDUIN HARJAVALLAN SAIRAALAAN!!
sit kaikki nuoret jotka oli ollu sie samaa aikaa ku määki nous sielt sohvalt ja huus


JAA JESSICA NORMII SE O TAAS TÄÄL!


mä kattelin siin haavi auki ku ne saatana hoitsut toi moottorisahat kaikille ja siin me katkottii toisiltamme raajoi..

sit mä ja Dukkis mentii entisee pelihuoneesee joka täs tapaukses oli joku strippiklubi
me naurettii siin iha kybäl kokoajan


sit Tuija tuli sin selkä kyyrys karvise kans ja vei meit takas sin .
yhes pakkopaitaa pehmustettuu huoneesee jossa odotti meitä Vilma ja Jatta

~vitun hidasta ja kamalaa on asiointi~

~halpa kauppa nyt vain viisi euroa junalippu kokemäeltä poriin!!~

Tuskin sitä hetkeä kukaan ees odottaa osaa,
Noutajaa joka on sun takias luokses tulossa.
Haluu viedä sut sun viimeiselle retkelles,
Haluu ohjata viimeisil hetkilles.
On vaikeata tajuu, et kun kiire on lähtee,
Kun aika koittaa, muistat vielä ne tärkeet.
Ihmiset jotka on aina sun tukenas olleet,
Kiedot ne vielä viimeisen kerran sylikehtoos.
Lapsuuden kaverit kaikki rakkaat ystävät,
Nuoruusajan frendit varsinkin sydänystävät.
Jotka ymmärsi mun tuskat, piti musta kii,
Ymmärrätte varmaan miks teitä niin rakastin.
Jotka ymmärsi mun tuskat, piti musta kii,
Ymmärrätte varmaan miks teitä niin rakastin.

refrain:
Kun mun aika on, on täältä lähtee,
Muistan teidät kaikki, ne kaikki tärkeet.
Lämmitän sulle paikan, paikan sydämeen,
Kumpa aikaa ois, et vielä lähtis.
Ei riidassa erota en halu et yksin lähdet,
Haluun vielä nähdä silmäs, nähdä sun tähdet.

Auto kohti vanhempia kohti kaikist tärkeintä,
Meen jutteleen vähän, en kerro syitä näitä.
Miks sinne kyynelissä menin, suruissa saavuin,
Viereen lähelle otin melkein niiden syliinkin kaaduin.
En tahtoisi loukata ketään en satuttaa sentään,
En uskalla kertoo syytä, on vaan lähdettävä menemään.
Sanon, että kiire on ja aikaa liian vähän,
Halaan viel kerran, rakkauteni teille jätän.
Kavereita käyn katsoon, miten niillä menee,
Ystävät on niitä jotka otan viel lähelle viereen.
Haluun viettää aikaa vielä monen monen kaa,
Aika ei riitä kaikil, mut on vaan jaettava aikaa.
Läheisyys ystävät rakkaat ja mun perhe,
Te ootte niitä jonka takii oon pysyny terveen.
Paljon sydämii teille jotka aina vaan jaksaa,
Pistää hymyn suulle ja se on elämäs parasta.

refrain

Tärkeää muistaa tyttö- tai poikaystävä,
Kynttilä illallinen ja hellä pito lähellä.
Ethän haluais unohtaa sulle ketään tärkeetä,
Voit hymyillä sitten kun istut yksin korkeel tähdellä.
Pilvellä seilaa seuraa omii ystäviisi,
Tiputtaa pari kyyneltä, vaipuu unelmiisi.
Kun olet kaiken hoitanut ja muistanut tehdä,
Suruaika kun koittaa kaiken kyyneleet kestää.

refrain