IRC-Galleria

Aamulla tuntuu raskaalta pää
Hiivin kun en haluu herättää
Sulla aikaa jäädä lepäämään
Vapaapäivä
Pikakahvi ei auta mitään
Kolmenkin kupin jälkeen väsyttää

Menen suihkuun
Pesen hampaat
Enkä meikkaa

Varhain torilla vilkasta jo
Vanhat odottaa, aukeaako
Lähipankin ovi ollenkaan
Niil on kiire
Viimeisenä työpaikalla oon
Pitäisi vaihtaa yövuoroon

Puen päälle työvaatteet
Olen reipas
Näitä päiviä on jo liikaa
Jokainen solu mussa huutaa

refrain:
Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,
Ja isken jollain, millä sinäkin oot mua hakannut
Mä astun harhaan taivaan tieltä jonnekin pimeään
Mut viedään sinne, missä ei ees tarvitse nimeään

Kaikki sanoo sävyyn säälivään:
Oma vika, kun tällaiseen jään
Mut en tiedä enää itsekään
Ketä pelkään
En ole nainen, en yhtään mitään
Kidutettu eläin häkissään.

refrain

Olisitko hyvä mulle, jos mä oisin mukavampi?
Menen suihkuun valot päällä
Sä et huuda enää koskaan

Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut
Ja isken jollain, millä sinäkin oot mua hakannut
Mä astun harhaan taivaan tieltä jonnekin pimeään
Mut viedään pois sinne, missä ei tarvitse nimeään

Mutta minä rakastan kaikkea hänessä
Olisin halunnut nukkua hänen viereensä unohdukseen
Hän oli kaunis

Voit sanoa mitä haluat
se ei tunnu, se ei kosketa
mene vaan, mene vaan

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa.
mene vaan, mene vaan
En kävele vastaan

Toinen toistansa täällä jumaloi,
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan

refrain:
Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin

ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin

Aina kovaa, ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
Mene vaan, mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan

Sitä, mitä koitin sussa koskettaa
tajusin, ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan!

refrain

Sä et ehdi juosta enää junaan viimeiseen
et ehdi enää, jos et jo mee

refrain
ei mee enää niin
se ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin

refrain:
Kuiskailet helliä sanoja
Kuuntelen, jos et unta saa
Hiljaisina tunteina
Hetki puolestamme laulun kirjoittaa

refrain

Kuuntelen, kun puhut sun iso siskoista
Ja sun ensi suudelmastas kun olit viistoista
Kerrot kuinka isäsi ja äitisi tapasi
Kuinka ne erosivat ja yhteen palasi

Mun maailma on yleensä kuin kylmä meri
Nyt mä mietin että minneköhän se kylmä meni
Kun sinä puhut, en muista miltä tuntuu
Kun värit haalenee tai kun ne tummuu

Jatkat kertomustas jota edes oikeestaan en
Ole kuunnellut kun sua vaan katselen
Yritän saada käsiäni luokses muka vahingossa
Et ku käsi koskee sun, sanon "kävi vahinko tossa"

Nyt, haluaisin olla peitto ja tyynysi
Kun liikaa myrskyää, olisin tyynesi
Vaikka patterit ei toimi on lämpöä täällä
Nyt taivas on täällä, ei enää ylhäällä

refrain

Yht'äkkiä oot hiljaa, odotat jotakin
Mä mietin joko mä tän hetken jotenkin mokasin
Ei kuulu mitään, on aivan hiljaista
Kun on pimeää, voi valokin kiljaista

Mä sanon, oonko kertonut et sä oot ihana
Ja et rakastan sua sun varpaist pisimpää kiharaa
Oonko kertonut et vaikka koko maailma kuolis
Mä oon aina tässä sanomassa et oot ihana

Sä hymyilet, mä huomaan vaikka yrität peitellä
Suutelen sua, oon samaan aikaan vahva ja hellä
Häkellyit, mut silti sä suutelit takas
Mä mielessäni huusin, et "hei se suuteli takas!"

Rakas, saanko tulla sun peittosi alle
Noustaan yhdessä tähtiin, sanotaan "hei hei" pohjalle
Sä et sanonut mitään, mut mä tiedän ton katseen
Se tekee mitättömäksi aivan kaiken, muun

refrain (2x)

Mitä selkäni takana tapahtuu
Kuka oikeesti päättää, kuka puuttuu
Siihen mitä mun päässä liikkuu
Epäolennaiseen juuttuu huomiot muuttuu
Todellisuus, pieni ikuisuus
Kun televisiosta tulee ohjelmauutuus
Sitä hypnotisoituna jään tuijottamaan
Hölynpölyviihde saa mut unohtamaan
Että meno ei oo ihan niin kuin pitäisi olla
Miksi mun täytyy toisten takapuolta nuolla
Se maistuu pahalta, likaiselta rahalta
Mutta kapinani sammuu, ku kolmoskanavalta
Katson kauniita rohkeita, päivät pitkät
Saippuasarjat ja mainospätkät
Täyttää pään, tyhjentää rahapussin
Tiedottomassa tilassa systeemiä nussin

refrain:
Kuka puolestani puhuu, kuka puolestani kelaa
Kuka puolestani, kaikki mun, pelini pelaa
(4x)

On vaikea nähdä jutun todellista puolta
Mut on laitettu kantamaan ikuisesti huolta
Kuinka työpaikka pysyy ja laskuni maksan
Pelissä mukana jaksan jos jaksan
Iaa, iaa, raadan kuin muuli
Palkkani pieni, tuntimäärä suuri
Juuri ja juuri duunipäivän päätteeksi
Jaksan ryömiä kotiin
sohvantäytteeksi ryhdyn
Vastaanottimeni kanssa yhdyn
Tämän täytyy olla ansa
Kuka sen asetti, sitä en tiedä
annan aivopesukoneiston vapaasti viedä
olen koulutettu hölmö ihmemaassa
jos hyvin suoriudun niin paikka taivaassa
on varattuna mulle, vai onko sittenkään
ehkä olenkin katellut koko ajan väärää kanavaa

refrain

Individualismia kun saa kattoo omaa napaa
Ja tv:tä enkä silti tunne olevani vapaa
Mä vihaan sitä tapaa, miten voluumini lasken
Vaikka mieli tekis huutaa 'shhh'
En oo varma oonko pelkuri vai feikki
Tai ehkä kummatkin kun tahtoen
Ja tahtomatta standardeja matkin
Omat ajatukset ovat tänä iltana turhat
Toiset puolestani kelaa, henkiset itsemurhat
Taitaa olla muodissa jokaisessa puodissa
Myydään identiteettejä
Joiden suojissa epävarmuudet poistan
Sädehdin ja loistan
joku käskee ”toista perässä”
no varmasti toistan

vähän niin kuin tuon mainoksen vaatteet
mä voin pestä tai vaihtaa sisällöttömät aatteet
jotka nekin lainasin vaikka väitän omaksi
et sit kerro kellekään etteivät luule halvaksi

refrain

refrain

Onks kukaan kertonu sulle, että jalat pitäis pitää maassa?
Tai oot sä koskaan kuullu sanottavan, että ihmisellä täytyy olla rajat?
Mä oon. Kyllästymiseen asti. Onneks oli yks, joka sano jotain aivan muuta:

kyl sä siihen pystyt, usko vain itseesi
jos tahto riittää keinot löytyy, nosta sun katseesi
pidä haaveistasi kiinni äläkä lannistu
ilman täyttä panosta et varmasti onnistu
ilmaiseksi ei tuu mikään, kaikella on hinta
valmistaudu kokemaan se mikä on pahinta
susta, pelkosi kun kohtaat, ekaksi se sattuu
toka, kolmas, neljäs, pikkuhiljaa siihen tottuu
toteuta sun omaa juttuu, muihin älä vertaa
tielläsi pitäydy, anna ihmisten mongertaa
mitä tahtoo, sillon muista ketä varten elät
itsellesi vaiko niille jotka kääntää selät
olet vahvempi kuin tiedät, kipua voit kestää
enemmän kuin uskot joten muu ei pysty estää
paitsi ainoastaan sinä, kärsivällisyyttä
turpiin et tuu ikinä ottamaan ihan syyttä

refrain:
moni sanoi, muista että sulla niinkuin toisillakin rajat on
yksi sanoi, olet vapaa, tää maailma on sulle täysin rajaton

tarkasta motiivis, ovatko ne feikit?
siinätapauksessa aikaa hukkaat jos sä leikit
kun sun asenne on nöyrä suuria tavoitat
oikoteitä pitkin menemällä tuskin voitat mitään
et saa periks antaa vaikka menis pieleen
elämä ei aina seuraa suunnitelmaas mieleen
paina: sullon mahdollisuus, kattona vain taivas
niin sano sekin tyyppi joka tiensä tähtiin raivas
toiset ei voisitä päättää missä sun rajat on
aidat on vain hämäystä, maailma on rajaton
itseäsi älä huijaa, kuuntele sydäntä
etkä joudu juoksee koipien välissä häntä
sä saat kaiken mitä tarviit, aina pitäs kiittää
jakoon pistä omasi niin sulle vielä riittää
ja kun unelma toteutuu jatka silti työtä
samoin kuten sait sen voit menettää ajan myötä

refrain

elämä on haaste, mieletön tilaisuus
sä sen määräät minkälainen on sun tulevaisuus
uskallatko sä kokeilla minne asti kantaa
siivet aukilevitetyt vai aiotko antaa
mahdollisuuksien mennä? tartu niistä kiinni
mitään et tuu hävii paitsi jos luovutat niinni
loput päivistäsi mietit: entä jos ois toisin...
spekulointi jälkeenpäin ei oo mistään kotoisin
kauempana näkyy maailma, tosson katuoja
ennen valintaasi muista: ei ole rajoja
muuta kuin hetki kun kuolet, sitä ei voi väistää
älä silti anna toisten ittees tasapäistää
rehellisenä oot kaunis, täydellinen tapaus
käytä hyväksesi kaikki se annettu vapaus
joka sullon hallussasi, etene pelotta
uneksi ja luota: haaveista voi tulla totta

refrain (2x)

Mä haluun kertoa, mitä mä oon miettiny näinä viime kuukausina
Jos sä luulet tuntevas mut, yritä elää edes päivä, mun elämää

herään aamul, enkä löydä kamojani
vaikee olla itkemättä, miksen pysy aloillani
liikaa paskaa, joutuu joka päivä kokee
enkä ongelmia löydä, oonko henkisesti liian sokee
mä etsin itseäni, eikä sitä mistään löydy
yksinäinen lapsi, aivois kiihtyy kova verilöyly
vastaan tulee ihmisiä joita en mä tunne
onko lääkkeist apuu, miksen hymyile, no sama mulle
koitan kiertää, ettei kukaan piilopaikkaa löydä
onko vaikeet olla menestyjä, siinä samal nöyrä
voit olla turhatunut, mutta sisält tosi vahva
silmiin sattuu, lapsi paljas, pakko nostaa onnen maljas
lapsillesi kerrot kuinka tyhjää täällä kiitää
vaikka kaikest itse päätät, niin ei sulle mikään riitä
me ollaan pelkkää massaa, jolla joku täällä leikkii
vaikka paljon kiusauksia, seuraa aina omaa reittii

refrain:
voi olla väärin, mutta pakko täällä paljon sietää
sun omaa tietä, mitä vielä, asioista kiertää
voit olla omas itsesherra, mutta sunki pakko tietää
kaikki vielä lievää, päivien viemää

aamul herään, silmist kyyneliä virtaa
minkä takii olen ainut lapsi joka istuu hiljaa
vaikka vanhentunut, sisält silti aina nuori
miksi jengi tuomitsee, näkyy pelkkä ulkokuori
voin olla erilainen, ette pysty sitä muuttaa
yksin kaikkee vastaan ja lisää tarvii sankaruutta
pistää ovet lukkoon, ettei kukaan sisään pääse
vartijoita yksi, tuun aina pelkää et herääkse
kukaan ei tajua, miltä musta oikeest tuntuu
ystävätkin hävinneet ja miksen tästä voi parantuu
vaikee olla tyytyväinen, kaikki kaatuu niskaan
mistä saada päivän leipä, tienaa liian paskaa liksaa
vanhemmatkin ihmettelee, mut ei pysty huoltaa
kaikki liian tuskallista, enkä enää usko luojaan
pakko jotain tehdä, paikkaa ihmiselo työllä
meidän menetetyt sielut joku korvaa yksilöillä

refrain

ei enää herää, lapsi yksin sängys lepää
liikaa tuskaa nähnyt, en mä enää tunne ketää
taas jonkun aivan pakko jotain toista ihmist sortaa
katon ylös, sinne nousee lopult taivaanportaat
ei enää pysty uskoo, että täällä hyvä elää
ihmisiä kuolee, en tuu itkee sunkaan perään
tuun aina muistaa, siitä liian monii vuosii
katon peiliin, mua sisält joku kovaa ruoskii
valan vannoin, enkä siitä päästä irti
vaikka sattuu, mä koitan iskut kestää silti
eikä siitä, enää pysty palautumaan
mitäs menin silloin saatanalle avautumaan
mieli sumeni ja siitä kaikki paha lähti
vaikka koitin irtautua, sielu lopult ruumiin jätti
ei täällä pysty, leikkii mitään omaa pelii
luulin voittaneeni, mut itseäni petin

refrain

Yksinäinen nuori istuu yksinään nurkas
tuntee olevansa pimees turvas
sen jälkeen kun jokin hänen sielunsa surmas
ei kosketa mikään, *ei tärkee, ei turha*
istun yksin ullakolla, tsiigaan vanhoi valokuvii
muistuu mieleen ajat joist voin enää nähdä vaan unii
pystynkö näit polkui enää sun kanssa kulkemaan
et oo enää se jonka sillon opin tuntemaan
sadat ajatukset päässä mielen puuduttaa
turhauttava voimattomuus saman mielen suututtaa
nielen karvaan totuuden, mutta koen katkeruutta
mikä voi näin ihmismielen rakennetta muuttaa
tuntemattomat on näköjään nää tiet meidän kohtalon
muuttaa nuoren paljastamatta kuka hän nyt on
sitä kuvat ei näytä, ne on palanu tuhkaks
sitä peilit ei kerro, ne on maalattu mustaks

refrain:
Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori
nuoressa jäljellä yksi ainoo puoli
se huoleton puoli josta tunteet kuoli
Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori
nuoressa jäljellä yksi ainoo puoli
se huoleton puoli josta tunteet kuoli

Näen sieluni silmin kaikki synkät aamut
synkkyydestä saapuu hahmot päällä synkät kaavut
joiden yksinäisen tien päätti viillot, naarmut
ne on yksinäisten nuorten yksinäiset haamut
yksi näistä tekee elämäst yksinäistä
yksinäisen niin kun pääkalloist seipäiden päissä
näistä yksi muuttaa ulkopuoliset voimattomiks
tutut tuntemattomiks, sanat sanomattomiks
pyyhkii menneisyyden, tekee tehdystä turhaa
puute moraalin edistää tätä henkistä murhaa
ei syytä ylpeyteen, ei tarvetta hurraa
taas vaan nieltävä faktat, muttei lupaa purra
asiat sekasin, tules liian monta rautaa
tartun liian moneen lautaan täynnä liian monta naulaa
me ollaan ku henkisesti matkalla hautaan
mut minkäs teet kun sä et anna auttaa jumalauta

refrain

Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori
nuoressa jäljellä yksi ainoo puoli
se huoleton puoli josta tunteet kuoli
Keskellä huonetta yksinäinen tuoli
tuolissa istuu tää yksinäinen nuori

Olen asettanut takapihalleni hautakiven
Johon kaivertanut olen meidän molempien nimet
Vaik se oli jotain minkä ei ois pitänyt kuolla
Nyt oon kun jussi kuokan kans tyhjällä suolla
Joudun alottaan alusta, kaiken rakentaan uudestaan
Väärät oli käsitykset suhteen vakavuudesta
Mä tiesin tunteeni, uskoin et tunnet samoin
Uskoin siihen kunnes aloit mun kanssani voida pahoin
Kunnes löysit jonkun jonka kans koit alkuhuuman uudestaan
Koit ensimmäisen halauksen, ensimmäisen suudelman
Ja tiedän et se tuntuu oikeelta ja hyvältä
Mut kellut vielä pinnalla, et oo käyny syvällä
Siin maailmassa, johon oot vaihtamassa
Joudut ehkä elään koko loppuelämäs sen kanssa
Että joskus viel näet et sul oli käsissäs kultaa
Ja heitit sen vaan menemään, hautasit sen multaan

refrain:
Kiitos siitä kaikesta mitä sä annoit mulle
Kiitos siitä kaikesta mitä mä sain antaa sulle
Kiitos jokaisesta sodasta ja jokaisesta rauhasta
Jokaisesta itkusta, jokaisesta naurusta
Kiitos hetkist jolloin vihasin mut silti rakastin
Ja joka hetkest vaatteis ja joka hetkest alasti
Kiitos jokaisesta hetkest, jonka olin kanssasi
Mielessäni tuut oleen ain' matkallani kanssani

Oon saanu paljon haavoi mut ne onneks myös kasvattaa
Tiedän paljon siitä mist en tienny ennen paskaakaan
Tän läpikäyminen on tehny musta miehen
Ilman tätä oisin henkisesti jäänyt puolitiehen
Oon tajunnu et vaik ois käsis elämäs nainen
Sä et siltikään voi rakentaa sen ympärille kaikkee
Kun et voi tietää mikä on sun elämällä juonena
Toisen voi sult viedä vaikka kuolema huomenna
Sillon jos sä joudut miettiin yksin menetyksiis
Eikä tukenas oo ketään, oot joutunu hylätyksi
Niin usko kun mä sanon, se on todella vaikeeta

Et yksin pysty hyväksyyn tai käsitteleen kaikkea
Sillon tarvit niitä jotka auttaa sut taas jaloillesi
Pitää sut kasassa ja asettaa sut aloillesi
Muuten oot vaan loppuun asti täysin ymmälläsi
Kunnes päätät luovuttaa ja kiedot köyden kaulas ympäri

refrain

Paljon sä mua satutit ja paljon sä mua loukkasit
Paljon henkisesti petit, paljon valehtelit
Mutta kaikest huolimatta sä et pystyny tappamaan
Sitä mikä pysyy eli ikuista rakkautta.

refrain:
Anteeks, mitä muuta voin sanoo
Pilasin kaiken, vedin altani maton
Halusin vaa elämän ja kaiken takasin
Pelasin ja hävisin sen kaiken mitä rakastin

Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva
Miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa
Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa
Teen mitä vaan, teen väärin silti aina
Tein sillo väärii päätöksii ja kadun niitä
Elämä on peli, eikä mikään mulle riitä
Nyt oon saanu iha tarpeeks tästä kaikest
Pääki on hajonnu, se tekee tästä vaikeet
Miks en sais luovuttaa, nyt on vittu pakko
Tää tekee must hullun, ei auta juomalakko
Te riistitte mult kaiken, veitte mun sielun
Ulkoo ihan tyyni, mut sisältä päin kiehuu
Aika alkaa miettii muuta, koittaa rauhottuu
Aika alkaa laittaa hommat kuntoo ja muuttuu
On vaikee selittää, ettekä te ymmärrä
Mut oon palasina, tarviin jonku joka välittää

refrain

Sytytin tän kynttilän pari vuotta sitten
Nyt sen puhalsin, ja nyt mä joudun itkee
Oon tehny paljon paskaa, ja nyt on aika loppuu
Tein korttitaloo, ja nyt se sit sortuu
En jaksa enää mitää, en haluu nähdä ketää
Antakaa mun olla, ja jatkaa mun elämää
Ette te ymmärrä, enkä vaadi sitä
Mua vituttaa nii paljo, mut dissatkaa vaa lisää
Välil tuntuu ettei jaksais ees enää elää
Ku herää, eikä vieressä oo ketää
Tää kaikki sattuu sydämee, repii mut paskaks
Jos tunnet samoin, ni me ollaa samas laivas
Joka lähtee satamast, ja jättää kaiken taakse
Ette nää mua enää, näätte ehkä vilauksen
Pakko sanoa, teen tän itteni hyväksi
Oon pahoillani, mut sanon nytten hyvästi

refrain

Lastenkoti on yhteiskunnan rakastava laitos, jossa lapsista pyritään kitkemään järjestelmälle haitalliset tai muuten hyödyttömät ainekset, jotta heistä eräänä päivänä kehkeytyisi yhteiskuntakelpoisia, tuottavia kansalaisia. Lastenkodissa varttuneita nuoria tavataan kutsua lämpimästi "laitosnuoriksi".
Lastenkoti rinnastetaan usein nuorisovankilaan joidenkin merkityksettömien samankaltaisuuksien vuoksi. Vasta sisään kirjautunut nuori saatetaan sulkea kyllä kahdeksi viikoksi huoneeseensa, mutta vain opetukseksi siitä, missä on lasten paikka yhteiskunnan hierarkiassa. Puhelinten käyttö saattaa olla kiellettyä tai tarkoin valvottua, mutta sekin on vilpittömästi suunniteltu lasten omaksi parhaaksi. Nuoren henkilökohtaiset asiat, kuten yhteydenpito muurien ulkopuoliseen perheeseen tai ystäviin, on aina laitoshenkilökunnan asia.
Lastenkotien henkilökunta koostuu pääsääntöisesti miehistä, joilla on tumma tukka ja kalapuikkoviikset ja jotka ovat saaneet Ranskan muukalaislegioonasta kenkää liiallisen simputtamisen vuoksi, ja naisista, joilla aivojen verenkierto on vakavasti häiriintynyt liian kireän nutturan takia.