Hävinnyt on taju kokonaisuuden -
Minää on ympäri avaruuden -
Kaikkea kavahdan, kaikkea pelkään -
Pelko saa minulle siivet selkään -
Ja minä lennän, lennän pois.
Olen täällä ja tuolla. Kuka vainoaa?
Joka paikkaan voi kuolla. Kuka vainoaa?
Miten tuikkivat tähdet? Kuka vainoaa?
Mihin sinäkin lähdet? Kuka vainoaa?
Ja palat yhteen liimaa .
Kadulla minua piiritetään -.
Kaikki tuntee minut vaan minä en ketään -
Orpona nousen vieraaseen laivaan -
Aina yhtä kaukana on ranta taivaan - .
Laulan itseni suohon. Kuka vainoaa?
Muutun juuriksi ruohon. Kuka vainoaa?
Kuka minua soittaa? Kuka vainoaa?
Aina elämä voittaa. Kuka vainoaa?
Ja palat yhteen liimaa .
Ei elämästä selviydy vauriotta -
Totuus on harhaa: vain harha on totta -
Tarroista hymyt on ihmisillä -
Onko tauti minussa vai minun ympärillä?
Joka puolelta kun katson, niin kaiken nään.
On hyvä käydä ulkopuolella oman pään.
Tuska nautinnon on aateloimaa.
Epäilystä saan mä uutta voimaa.
Ja palat yhteen liimaan.
pari vuotta sitte aloin pitää päiväkirjaa
istun huonees hiljaa, nykyään en pärjää ilman
sitä et purkaisin mun omii patoutumii
tää paha olo välil toviks katoo unist
mut valokuvii katon ja samal nään sun naamas
sit tekee mieli vitu niskas vääntää paskaks
tajuutsä et se on raskast elää täs tuskas
oon hukas ku niskaa pelkkää kuraa enää luvas
ketää ei oo vastas ku mun laiva saapuu satamaan
tää vitu raivo laittaa taivaan ampuu salamaa
tartun kynää ja puran mun tunteet
tuun hulluks laskiessa minuuttei, tuntei
katon tyhjyyteen oon omas asunnossa yksin
nii hiljast, kuulen sydämeni tykytyksin
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
refrain: Istun pimees, kädet ristiin illal pistän tää kipu kasvaa joku rinnas pistää
rukoilen vaikken usko mihinkää Luojaan
ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
katon kuuta, ei pysy katse auringos
veri valuu, mun ranteet auki on
itku valuu poskel, mun sisää koskee
mä valvon yöt mut nukun aina päivisin
vedän hupun päähäni ettei kukaan mua näkisi
valvon väkisi ja sua aina mietin
viel etin sut käsiini, kostan hyvin mielin
en vois olla paskempaa ku olla katkera
viha nousee asteen taas en pysty katset tarkentaa
sillon kynän kärki katkee taas
sua ajattelen, ei riitä viha kuvaa sanat edes
turhautunu olo, enkä jaksa siivota
lattiat on pölys, neki pitäs varmaa kiillottaa
mut vitut siit, mä viihdyn synkkyydes
ihmiset on liia sokeit omas tyhmyydes
halveksuu joka ikist kuolevaista
elät vasta sillon ku sä kuolemaa haistat
kuolemaa maistaessa, kuolemaa rakastuu
kuolemaa maistaessasi, sun elämäsi avartuu
refrain
tänään on sit se päivä, jota mä oon venannu
voin vaa rukoilla et mun sielu pelastuu
oon luvannu sulle kostaa, koska sä mua satutit
väität et se oli vahinko mut just mitä sä halusit
sä loit hirviön nyt on sun aikas kärsii
ajan kans menee järki, ku aika järsii
joka sekunti syö mua ku nurkas rotat juustoo
käsis ei oo tuntoo, yritän parempaan uskoo
kuulen välil äänii, nauruu ja hihityst
kitkemist, lauluu ja kellon tikityst
se on sitä niin kutsuttuu elämää
mut ne ei tiedä et piru on meijän perässä
ihmiset luulee et joku hannibal on hirvee
mut ne ei oo nähny mua ja silmieni pilket
yöllä otan esiin hankkimani kirveen
me ollaan pois ku poliisit lukee verisen kirjeen
olen sisältäin ontto, pelkkä kusipää
huijasin sua kauan, en jätä sulle mitää
vielä eilen olin sulle kaikki, en tänää enää
päätin sulle totuuden kertoo, en mitään sussa nää
täs ei enää ollu mitää järkee, päätin sut jättää
unohda mut saman tien, älä roikkumaan jää
kaiken tän jälkeen on parempi vaan ittensä kääntää
mäkin tein väärin ei mun ois sua pitäny pettää
voit olla varma mul ei oo pitkää aikaa ketää
iha rauhas voit kätees vetää
samalla meiän yhteiset unelmat mielestäs ryttää
älä huoli, en mä ketää pistä sun perää kyttää
saat ihan rauhas tehä iha mitä vaa lystää
voit vaikka toiselta hengen riistää
sitä on sitte kyttien eessä turha kiistää
jos sä tunnustat ne sut putkaan pistää
jos kiistät ne, maybe, sut himaa päästää
yritä silti sun järkeäki säästää
ei kaikki oo niin itsestään selvää
haluun vaan sut mun elämästä häätää
tiedän, sun on vaikeeta mut mielestäs pois siirtää
voin sulle siihen vaikka ohjeet piirtää
kaikki muistot susta aion tuleen sytyttää
ei se tuu mua kaduttaa yhtää
yksin aion elämäni uudelleen pystyttää
jokin silti mun laiffis mättää
kuulin jotain mistä en kyl tykkää
nyt tekee mieli ranteet auki puukol vetää
eihän se enää tuu liikuttaa ketää
ku kohta voin haudassani yksin lepää
viime hetket muistelen kesää
ku kaikki eläimetki rakensi pesää
perhe pitää olla; kai siinä on perää
mut nyt oon yksin ei mulla oo ketää
haluun tän kaiken taakse jättää
olla enää näkemättä mitää
tietämättä oon tääl haluunko ees elää
eiks mun pitäis jostakin pitää
tunnen kaikkea kohtaan vain vihaa
oon kaikkien kanssa vaan haastanu riitaa
oon niin paska ei kuka vedä mulle vertaa
en voi itteeni kusettaa
en tee täällä kerrassaan mitää
nyt tää kaikki mulle riittää
tähän astisesta elämästä tuun teitä kiittää
mut älkää te luulko enää mitää
mä en vaan jaksanu enää
sillä mulle sanotaa pahasti ja alan sitä pelkää
en jaksa enää ees kunnol henkee vetää
ku kaikki vaan mun luottamuksen pettää
mä aina kaikille huudan et, nyt mulle riittää
mut ei se näytä et se liikuttais ketää
nyt otan aseen ja lähen kävelemään mettää
yksi pieni vinkki; sieltä te voitte mut delanneena löytää
en voinu aikanaan mun unelmia köyttää
ne lähti leijuu ja en voi enää niitä löytää
en jaksa enää apuakaan pyytää
te ette enää välitä musta sitä on turha kiistää