Päätettiin Tonyn kanssa lähteä järvelle veneilemään, kun kerran saatiin käyttää neliheppasta moottorivenettä. Ensin saatiin etsiä naapurin kämpästä beessin värisiä shortseja, joiden taskussa kuulemma oli veneen avaimet. Ne löyty onneksi aika nopeasti ja päästiin sitten rannalle. Veneen lukko osoittautui hankalaksi, sillä se oli ilmeisesti ruostunut kiinni. Muutaman minuutin vääntänmisen jälkeen saatiin vene irti ja työnnettiin se vesille. Tony sitte rupes soutamaan ja mä rupesin funtsimaan, miten moottorin saisi käyntiin (se oli aika erikoinen tapaus).
Puolen tunnin miettimisen ja muutaman puhelun jälkeen saatiin kuin saatiinkin moottori käyntiin. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä kahden metrin jälkeen bensa loppui. Sitten soudettiin rantaan ja vedettiin vene ylös. Rannassa huomattiin, että veneen potkurin sokka oli heikossa hapessa, joten otimme sen mukaamme malliksi uudelle sokalle.
Käveltiin kotiin ja haettiin kanisterillinen bensaa ja otettiin nippu sokkia mukaan. Sitten taas käveltiin rantaan, tankattiin vene ja lähdettiin matkaan. Minä kiskoin moottorin käyntiin ja sehän kävikin iloisesti. Päästyämme kymmenen metriä eteenpäin, Tony huutaa:
"Janne! Se sokka!"
Sammutin koneen äkkiä ja nostin moottorin ylös. Vahinkoa ei kuitenkaan ole onneksi sattunut, sillä potkuri oli vielä kiinni, vaikka se olikin jo vähän irronnut akselistaan. Väännettiin uusi sokka paikalleen ja iskettiin moottori takaisin veteen. Kone lähtikin käyntiin, mutta mitään ei tapahtunut. Aivan kuin se olisi juuttunut vapaalle.
"Menikö se rikki?"
"Missä meiän vaihteet on?"
Näiden kysymysten saattelemana lopulta soudimme rantaan (takaperin), että pääsisimme kunnolla katsomaan perämoottoria. Kävi ilmi, että akselin tappi oli tippunut veteen potkurin löystymisen yhteydessä. Sehän tarkoitti sitä, että jouduimme jälleen kävelemään pois ja tekemään uuden tapin akselille. Ei mennyt kauaakaan, kun saimme uuden tapin väännettyä ja menimme takaisin rantaan.
Yllätys yllätys, tappi ei tietenkään mahtunut akselin reikään. Sitten jouduin pilkkomaan taskussa kulkeneen säätömeisselin, josta tuli hyvä tappi vartin vääntämisen jälkeen.
Sitten päästiin vihdoin vesille "toimivalla" härvelillä. Moottorilla oli jotain meitä vastaan, eikä suostunut enää käynnistymään, vaikka kokeilimme tuhat ja sata kertaa. Lilluimme tunnin järvellä kuunnellen Bob Marleyta ja keskustelimme maailman menosta. Lopulta soudimme takaisin rantaan ja kiskoimme veneen takaisin omalle paikalleen.
Janne: "Eipä tullu venereissua."
Tony: "Mutta kunto kasvoi molemmin puolin."
Janne: "No oli ainaki hieno ilma."