eilen illalla pyysin itselleni räkälääkettä. ajankohtana ilta, sillä lääkkeen sivuvaikutuksiin kuuluu lievä väsymys. olin tästä myös riemuissani, sillä nukahtaminen on itselleni jollain tapaa myös hieman vaikeaa, iltavirkku kun olen.
söin iltapalan jonka jälkeen siirryin yläkertaan kysyäkseni edellämainitun lääkkeen nimeä, itse kun en sitä siihen hätään muistanut. vastaus kuului, hain lääkkeen ja nielaisin. no, jossain vaiheessa yötä mieleeni juolahti kumma asia, että miksihän helvetissä en koe olevani ollenkaan väsynyt mutta suljin kaikesta huolimatta silmäni ja kävin nukkumaan.
tänään kun kotiuduin ja istuin illallispöytään, äitini heitti vastauksen minua viime yönä askarruttaneeseen kysymykseen. "niin tota, se lääke minkä sä otit, ni se ei ollu ihan oikee. taiku olin ihan puolunessa, ni se tuli vaan ekaks mieleen. nii että, se oli sellanen lihasten rentoutuslääke." (faija: nii ja EI ALLE KAHDEKSANTOISTAVUOTIAILLE)
että niin. kuhan vaan sanoin.
ihme ettei väsyttänyt.