IRC-Galleria

Kirjoitin helvetin pitkän listan vuoden parhaimmista (ja paskimmista levyistä). Se hävis. Vittu. Perse. Kyynel.

Kävinpä eilen katsastamassa Dream Theateria Helsingin jäähallissa. Keikkahan oli vallan verraton, paitsi jokseenkin puuduttava. Uudet biisit toimi paremmin livenä kuin levyllä, mikä oli erittäin hienoa...paitsi, että Ministry Of Lost Souls on edelleen IHAN PASKA BIISI! Ja Rudessin soolokin oli turhaa tiluttelua. Mutta muutoin keikka oli loistava! Soundit oli mielettömän hyvät, soitossa oli rutosti groovea (arvostus Portnoyhin kasvo), Labrie veti järkyttävän hyvin ja mikä parasta bändi jopa mokaili!

Valitettavasti en voi antaa juuri mitään kehuja lämppäribändistä. Kyseessähän on Symphony X, johon on tullu törmättyä monessa yhteydessä, mutta koskaan en ole lähemmin tarkastellut. Noh, syy tuli selväksi parin ekan biisin aikana.
EIHÄN TÄSSÄ OO MITÄÄN JÄRKEE! Biisirakenteet on jotain ihan käsittämätöntä, joka biisissä on jotain 56 skittasooloa, jotka soitetaan nopeemmin ku Ynkkää ikinä kiinnostais soittaa (kaiken lisäks kitaristi Michael Romeo näyttää ihan Yngwieltä), skittasoundikin oli jotain aivan karmivaa->kyllähän ne sormet siel liikku mut mitään ei kuulunu. Bändin soittokin oli jotain ihan käsittämättömän huonoa tän kaliiberin/kokemuksen omaavalta bändiltä (Groove? MIKÄ SE ON?!)! Sen sijaan vokalisti oli loistava, vaikka lyriikat (mitä sain selvää) oli kornimpaa tuubaa ku mitä useassa DT:n biisissä nykyään. Miksaus oli huono, mikä sinänsä ei ollut yllätys, onhan kyseessä lämppäri. Mikähän tässä bändissä on niin ihmeellistä?

Joskus on tullut lueskeltua kuinka Symphony X päihittää DT:n mennen tullen, ja kuinka joku Michael Romea on ihan ygönen ja Petrucci on tunteeton tiluttaja. Ainakin eilisillan perusteella ko. argumentit pistää hieromaan päänahkaa (sen takia varmaan mulla onkin alkava pälvikalju). Myönnetään, ettei DT:n biisinkirjotuskynä oo ollu muutamalla edellisellä levyllä ihan täynnä mustetta (on siellä tosi hyviäkin biisejä), mutta mitenhän tää SymX tekee sitten sen sektorin paremmin? Tietysti, nää on vaan makuasioita.. Mutta mitä helvettiä? Kai se jotain yltiöprogressiivista heviä oli ku en mä niistä biisirakenteista tajunnu juurikaan.
Ja sitten tietysti tämä Michael Romea vs. John Petrucci. Tai no, tuskin niillä mitään kinaa on..
Kuulun tähän ns. kategoriaan kitaristien joukossa, joka on sitä mieltä, että kitara on lyömäsoitin ja sille pitää välillä antaa kyytiä. Myönnettäköön, että Romea on varmasti lahjakas varsinkin teknisesti (ja helkkarin nopea), mutta rajansa kaikella. En muutenkaan pidä yhtään sellaisesta pallienhiplailu-tyylisestä kitaroinnista, missä hädin tuskin tulee selville soitetaanko kitaraa oikeasti. Petruccikin tiluttaa rutkasti, mutta se on kait se fraseeraus mikä sitten vie sen voiton tässä suhteessa. Plus, että Petruccilla on oikeasti tunteikkaita sooloja (mikä on tietysti vain kuulijasta kiinni). Enpä muista koska viimeks ois näin paljon käyny häiritsemään joku asia, että siitä pitää tänne kirjottaa.

Kiitos ja anteeksi. (Korostetaan nyt jälkeenpäin sitä, että tää oli pelkästään live-arvio, kun en tuota Symphony X:ää ole levyltä kuullu).

On pakko todeta kuinka hyvä bändi DT oikeesti on, vaikkei sitä viime aikoina oo juurikaan ns. kannustanu. Sitten on tietysti muita aivan mahtavia "proge"metal -bändejä. Kuten esim. Nevermore, Meshuggah, Tool, Opeth, Pain Of Salvation....Sole Remedy? Kjäh,kjäh... ;D

Mnemicin uus levy (Passenger) on ihan paska. No okei, ei se ihan paska oo, mut ei ainakaan vakuuta uus vokalisti, vaikka se Scarvessa toimikin hyvin. Ja onhan musakin vähän tekemällä tehtyä. Onpahan käyny "vähän" vituttamaan kaikkien Devin apinointi (etenkin tuotannossa)....vois varmaan itekin lopettaa sen apinoinnin ;D NEVER!
Sen sijaan Pain Of Salvationin Scarsick on mahtava. Etenkin Idiocracy -biisi.
Mitäs tässä muuta? Musiikki on hieno ja paska juttu. Ja hevi on paskimmillaankin ihan perseestä.
What now? What comes next?

1. Textures - Drawing Circles
Ehkä tänä vuonna eniten autosoittimessa pyörinyt levy. Devin Townsendin ja Meshuggahin parhaat palat samassa paketissa sekoitettuna omaksi mahtavaksi keitokseksi. Alkumetreistä saakka paketti kasassa. Loistavat soundit.

2. Katatonia - The Great Cold Distance
Ehdottomasti yksi parhaimmista bändeistä maan päällä. Viva Emptiness on edelleenkin se levy, joka vie mennessään johonkin synkkään paikkaan. Hitusen jäi edeltäjästään, eikä se ole lainkaan huono asia.

3. Gojira - From Mars To Sirius
Vaikka viime vuonna ilmestyikin niin kesti n. puoli vuotta saada tämä levy eräältä postimyyntifirmalta. Eiffel-torni, Louvre, patonki ja Loreal? Ehei, Ranskassa parasta on Gojira.
Texturesin ohella paras "uusi" bändi.

4. Devin Townsend Band - Synchestra
Ei oo Terrian voittanutta. Helkkarin hyvä levy, mutta välillä harmittaa lievä ylituotanto (/kompressointi). Silti vuoden parhaimmistoa.

5. Sara - He Kutsuivat Luokseen
Tekivät uransa parhaan levyn, ja yhden tämän vuoden parhaimmista biiseistä: Kun Sain Voimani.

6. Dawn Of Solace - The Darkness
Nyt menee vähän kotiinpäin, mutta minkäs teet? ;) Tuomas teki helvetin hyvän levyn (ja pääsin vielä mukaan levylle, JEI!)!

7. Tool - 10,000 Days
Eipä oo myöskään Lateraluksen voittanutta. Tinkimätöntä Toolia, jota voi vain kunnioittaa.

8. Strapping Young Lad - The New Black
SYLin paras biisi: Wrong Side. Huonoja valintoja levylle: Far Beyond Metal, Hope, Fucker, Monument.

9. Khoma - Second Wave
Tuli aika paljon kuunneltua tätä sen ilmestyttyä. Katkeraa, kaunista, melankolista...

10. Insomnium - Above The Weeping World
Jätkät vääns hyvän tekeleen, kitaraliidit jäi kummittelee päiväkausiks.

Dvd:t
1. Gojira - The Link Alive
Kenties paras keikkataltiointi ikinä! Uskomattoman tiukkaa soitantaa ja tunnelmaa! Miten ne tekee sen? Editointi timanttia.

2. Dream Theater - Score
Ison maailman meininkiä ja hyvällä tatsilla. Paras DT:n dvd.

3. Porcupine Tree - Arriving Somewhere...
Ei oo vielä ehtiny paljoa katsomaan, mutta hyvältä näyttää ja kuulostaa. Kuvauksesta ja editoinnista erikoista plussaa.

Parhaat biisit (ei järjestystä):
Textures - Upwards
Sara - Kun Sain Voimani
Maj Karma - Ukkonen
Gojira - Blow Me Away (you)niverse (The Link Alive-dvd)
Dawn Of Solace - I am Chaos, I am Destruction
Strapping Young Lad - Wrong Side
Katatonia - Soil´s Song

Tajusin tossa n. viikko takaperin, että tämmönenkin on olemassa ni pakkohan se on korkata tää :D Tänään oli Neverendin kaa keikka Pertunmaan Revolution Rock -tapahtumassa, ja hyvinhän se meni! Safkatkin maitto varsin mukavasti. Hieno keikka, hieno sää, hieno yleisö!

Joutu taas tänään toteamaan kuinka hyvä levy Texturesin Drawing Circles on. Menee kyllä ihan ykkössijoille, kenties kärkeen, tän vuoden parhaimpien levyjen suhteen...ja pakko se on myöntää, että kärkikymmenikköön "all-time-favorite" -listalla. Turha mun on sitä lähteä selittämään miksi se on niin hyvä. Se pitää vaan itse kokea.
Nyt on sellanen hetki, että vois yrittää kasata alustavan listan niistä kaikkien aikojen parhaista levyistä (sekajärjestyksessä):

Devin Townsend - Terria
Tool - Lateralus
Dream Theater - Awake
Opeth - Damnation
Explorers Club - Age Of Impact
Katatonia - Viva Emptiness
Pain Of Salvation - The Perfect Element pt.1
The Dillinger Escape Plan - Miss Machine
Meshuggah - Catch 33
Textures - Drawing Circles

Väsyttääpä vienosti. Nukkua vois, mutta so not.
Jos joku tätä sattuu lukemaan ni seuraava askel ois ottaa selvää kuinka hyvä levy on Texturesin Drawing Circles :P

Ehkä raapustan toistekin? Ehkä en? Olen laama.