Pelkäänpä että sudet ovat taas tulossa. Niin, sitä hetken istuu aloillaan nauttien rauhasta ja hiljaisuudesta. Kaikki loistaa. Aurinko paistaa, linnut laulelevat iloisia virsiä ja kaikki on niiin täydellistä :)
Ja yht'äkkiä...se kaikki pimenee. Kaikki ääni kaikkoaa. Alkaa tuulla todella kylmästi, aurinko katoaa ja linnut katoavat. Sitä on kuin metsässä, kylmissään, hämillään, yksin... Minne kaikki katosi? Aurinko? Linnut..?! Se mikä vielä hetki sitten oli paratiisi on nyt kuin sen täydellinen vastakohta. Lehdet putoilevat puista, kukat kuolevat, kaikki elo katoaa..Kuin kuolema olisi pyyhkäissyt kalman kylmällä kädellään yli sen kauniin paratiisin.
Täriset kylmästä. Olet peloissasi. Suljet kostuvat silmäsi ja rukoilet että tämä olisi vain pahaa unta. Mutta vaikka kuinka yrität, et voi herätä uuteen aamuun lämpimien peittojen alta ja huokaista että se olikin vain painajainen. Ei. Pysyt synkässä metsässä.
*Verta hyytävä ulvahdus kaukaisuudessa*
Tunnet kylmän väreen sielussasi. Sydän alkaa hakata ikäänkuin se haluaisi ulos rinnasta. Jähmetyt kauhusta. Pelko valtaa mielesi joka alkaa ymmärtää ettet ole unessa. Olet hyvin kaukana siitä. Lysähdät itkien polvillesi toistaen kädet silmillä: Tämä ei voi olla todellista, tämä ei voi olla todellista... Äänet lähestyvät hiljaa..Pian nuo säälimättömät pimeyden otukset olisivat olisivat täällä. Vain yhdestä syystä: Ne haluavat repiä sinut elävältä. Saada sinut huutamaan tuskasta mahdollisimman pitkään. Mutta et voi muuta kuin pysyä maassa kädet silmien suojana ja valmistautua karmeaan loppuun....
jatkoa seuraa....
Terveisin, Icarus