IRC-Galleria

tässä tää kesä taas meni. enkö mä just itkenyt kukka ja päättötodistus kädessä a-kiven pihalla? enkö just äsken juhlinut päättäjäisiä kavereiden kanssa? enkö äsken ollut stadikalla 5 tuntia ja selkä ja jalat paloivat perusteellisesti ja halusin kuolla? enkö juuri ollut kavereiden kanssa ulkona ja jauhettu sitä itseään? enkö juuri ollut parhaan leiriporukan kanssa pukkilassa viikon? enkö äsken ollut ihanan ripariporukan kanssa lohjalla? niinpä. kesä meni ihan kuin sormia napsauttamalla. se on niin tyhmää että mä suunnittelen heti kesän jälkeen seuraavaa kesää ja ajattelin että ensi kesä on niin kaukana. niin se onkin, mutta sitten kun se tulee, se onkin jo ohitse ja mietin seuraavaa kesää. mä en itseasiassa tee muuta kuin mietin kesää. kesä on mulle tärkeä. kesällä mä pääsen näyttämään kaikille, minkälainen olen, siis oikeasti. en pystyisi olla ilman kesää. viime ja tää kesä oli mun elämäni parhaita, oikeesti. tapasin uusia ja erilaisia ihmisiä, joiden kanssa synkkasi hyvin.. tai sitten ei, mutta kuitenkin. se on tosi hyvä että oon sosiaalinen ihminen ja että pidän ihmisistä, mutta on sillä tavallaan huonotkin puolensa. mä en nimittäin osaa irroittaa/luopua ihmisistä, siis varsinkin sellaisista joiden kanssa synkkaa hyvin ja oikeesti näyttää siltä että he eivät inhoa mua vaan pitävät mua mukavana, reiluna, hauskana ihmisenä. en vaan osaa. mua pelottaa se että jos en tule ikinä näkemään heitä. mua itkettää jo sen miettiminen. haluaisin koko ajan puhua ja pitää yhteyttä sellaisten ihmisten kanssa mutta toisaalta kun olen varsinkin vainoharhainen 16-vuotiaaksi, ajattelen ettei heitä kiinnosta. he eivät ole sellaisia ihmisiä jotka haluavat vaalia muistoja ja pitää kiinni tapaamistaan ihmisistä. on tää niin väärin.. siis kaikki.