Nasu oli herännyt sinä aamuna varhain poimimaan itselleen orvokkikimppua ja kun hän oli poiminut sen ja pannut purkkiin keskelle taloa, hän äkkiä tajusi ettei kukaan ollut koskaan poiminut Ihaalle orvokkikimppua, ja mitä enemmän hän sitä ajatteli, sitä enemmän häntä säälitti Eläin, jolle kukaan ei ole koskaan poiminut orvokkikimppua. Hän kiiruhti taas ulos ja sanoi itsekseen "Ihaalle orvokkeja" ja "Orvokkeja Ihaalle", ettei vain unohtaisi, sillä oli vähän sellainen päivä.
-Nalle Puhin elämäniloa, harmillisten hetkien harhauttamisopas-