IRC-Galleria

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

What would you do if?
1. I was right next to you:
2. I kissed you:
3. I lived next door to you:
4. I started smoking:
5. I was hospitalized:
6. I was drunk:
7. I hugged u:
8. I asked you to leave:
9. I asked you out:

What do you think about my?
10. Personality:
11. Eyes:
12. Hair:
13. Body:

Would you?
14. Be my friend?
15. Keep a secret if i told you one?
16. Kiss me?
17. Go on a date with me?
18. Keep in touch?
19. Date me?
20. Have sex with me?

Have you ever?
21. Lied to make me feel better?
22. Wanted to kiss me?
23. Wanted to bite me?
24. Kept something important from me?
25. Wanted to cuddle with me?

More.
26. Who are you?
27. Are we friends?
28. When and how did we meet?
29. Describe me in one word:
30. What was your first impression?
31. What reminds you of me?
32. If you could give me anything what would it be?
33. How well do you know me?
34. When's the last time you saw me?
35. Ever wanted to tell me something but couldn't?
36. Are you gonna post this so you can see what I say about you?

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

I know the night
I've seen the girls wear nothing but their dreams around
Knowing they never come true
I've seen the sky
Did reach up to the stars and all I found was myself lying on the ground

Nimi: Hannele
Pituus: 172cm
Kengännumero: 38-40
Sisarukset: Heidi
Puhelinnumerosi: jaa luuleks? :D

VIIMEISIN
Kappale, jonka kuuntelit: hmm... mikäs mahto olla. Pikku G - Romeo ja Julia tuli iPodist
Kappale, joka on juuttunut päähäsi: No nyt just Cheek - Kaikki hyvin ft. Lord Est
Henkilö, jolle soitit: Ööööööööööö en muista :O
Henkilö, joka soitti sinulle: hmm... öh :D
Tv-show, jonka katsoit: Show? äske katoin Pedon jäljillä
Henkilö, jota ajattelit: vaikee sanoo :D

VASTAAN VAI PUOLESTA
Kaukosuhteet: Puolesta. Kai. Joo.
Hyväksikäyttö: Vastaan
Itsemurha: En tiiä
Ihmisten tappaminen: Viattomien: vastaan, viallisten :D siis syyllisten: puolesta
Homo- ja lesbosuhteet: mmh puolesta
Saippuasarjat: no puolesta :D

AJATTELETKO OLEVASI
Hauska?: Näin jotkut väittävät
Ystävällinen?: välillä menee yli
Huolehtiva?: :'D joo
Suloinen?: no mites se yks sanoka.. "miten voit olla noin suloinen?!" nii ettäh :D mut omast mielest en
Hyvännäkönen?: tottakai :D no emmä sen kummemmi

SUOSIKKI-
Mies ja naisnäyttelijä: Zac Efron, Johnny Depp, Orlando Bloom, hmm... :D sit mikäs sen yhen nimi on... sen naisen.. No, iha sama :D
Karkki: vaihtelee
Sarjakuva/piirroselokuva: Sarjakuva Aku Ankka ja piirroselokuva... tää onki vaikee :D
Väri(t): Sininen punanen musta
Viikonpäivä: perjantai/lauantai, sit ohjelmien kannalt tiistai :D
Inhokkipäiväsi: no kaikki tylsät 8)
Kukka: Ruusu, gerbera, ja joku mikä se oli lilja vai :D
Koru: hmm kaulakoru on jees. ja korvikset
Kesä/talvi: kesä ofc

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...
Nukkui sängyssäsi: Minää
Näki sinun itkevän: sitä en tiiä :o
Sai sinut itkemään: minä ite?
Oli kanssasi elokuvissa: Milla :)
Huusi sinulle: Äiti? :D
Lähetti sinulle sähköpostia: Tagged tai facebook

OLETKO KOSKAAN...
Sanonut "rakastan sinua" ja tarkottanut sitä: englanniks ja tarkotus nyt sitte voi jäädä jonnekki unholaa 8D
Ollut julkisella paikalla yöpuvussa: Eeenn?
Pitänyt jonkun salaisuuden: jepss
Itkenyt elokuvan aikana: yhen aikana ja sillokaa en kirjaimellisesti itkeny ku tuli vaa muutama kyynel :P
Suunnitellut viikkosi tv-ohjelman perusteella: enn
Ollut esiintymislavalla: juu
Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta: joskus aikoja sitten kyllä :D
Tykännyt jostain tyttöbändistä?: Nylon Beat? :D Tiktak?

YSTÄVYYS/RAKKAUS
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?: Ehkä
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta?: Vois olla joo. en tiiä, yks, kaks
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä?: no kaikki perusjutut

MUUTA TIETOA
Rikosrekisteri?: tottakai :D
Mitä kieliä osaat?: Suomi, englanti, ruotsi, saksa. pitäis osata mut... :D
Nimeä lempiasioita makuuhuoneestasi: sänky läppäri piano telkkari
Kamalin tunne maailmassa: montaki
Ketä rakastat: aika montaaki :D
Ketä kaipaat: ;D

SINÄ
Lempinimet: Hansu, James
Kuinka vanhalta näytät?: joidenki mukaa 18-20
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt?: Facebookin mukaa henkine ikä 30 muttah :DD
Silmälasit/piilolinssit: kummatki :P
Onko sinulla lemmikkejä?: Joo koiruli <3
Mikä saa sinut noloksi: No riippuu tilanteest/ihmisist yms, oon kuitenki aika tottunu tähä :D
Mikä saa sinut onnelliseksi: vaihtelee. ja olisko ilone parempi sana
Mikä huolestuttaa sinua: No lukio

OLETKO KOSKAAN...
Ajatellut, että kuolet: Joo, jopa sitä et miten ja milt tuntuis
Yrittänyt, että kuolet: Ennnn...
Halunnut karata: Juu
Kokeillut huumeita: enn

9 ensimmäistä:

Ensimmäinen paras ystävä: Kaisu <3
Ensimmäinen nettinimi: ööö ||han-du|| ??
Ensimmäinen lemmikki: mitkä niiitte lampaitte nimet oli... Aino ja joku :D
Ensimmäinen lävistys: Korvikset
Ensimmäinen ihastus: ;) (minähän en katsellut häntä vielä yhdeksännelläkin :DD)
Ensimmäinen lempimusiikki: nyt ei saa nauraa :''''DDDD Eppu normaali, Tapio Rautavaara ja Yölintu :DD
Ensimmäinen auto: Ei oo viel mut ehkä saan ton meen pösön <3
Ensimmäinen rakkaus: Tuskin sellasta on vielä
Ensimmäinen pehmoeläin: no sellane minkä muistan ni joko sellane husky-koira, mikäs sen nimi olikaa... vittuku ei muist. ja sit toine, minkä sain joskus 2v ni sellane mustavalkone kissa, sil ei vissii ollu nimee 8)

7 viimeisintä:

Viimeisin alkoholijuoma: hmm... :DDD ehtoollisviinit (no jotai banaaniliköörii sen jälkee maistanu sillee et hyvä jos maistu nii ettäh)
Viimeisin autoajelu: emmä muista :D
Viimeisin nähty elokuva: Wallander mikä tuli ny kolmoselt mut mikä se nimi oli... Valokuvaaja tai jotai
Viimeisin puhelinsoitto: no en minä muista :D
Viimeisin soitettu cd: Sunrise Avenue - Popgasm <3
Viimeisin vaahtokylpy: joskus iha pienen?
Viimeisin itku: emmä muista...

8 oletko koskaan -juttua:

Oletko koskaan deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi?: ennnn
Oletko koskaan ollut pidätettynä?: en
Oletko koskaan uinut alastomana?: jees, joessa :D
Oletko koskaan ollut TV:ssä?: en kai...?
Oletko koskaan suudellut jotakuta ja katunut sitä?: en oo ees suudellu ettäh kadu ny siinä sitte :D
Oletko koskaan nähnyt eroottista unta tuntemastasi tyypistä?: ööh kai? :'D
Oletko koskaan lemmiskellyt pyörremyrskyn keskellä?: en :D
Oletko koskaan kirjoittanut päiväkirjaa?: Jees

5 uraa, joita olet harkinnut elämäsi aikana, ja laita :)-niiden perään,
mitkä sopisivat sinulle edelleen:

1. Eläinlääkäri
2. Ratsastuksenopettaja :)
3. Savitaiteilija
4. Vanhustyö/psykologi
5. Pankki :)
En kyl halua tehdä mtn töitä Suomessa !

5 asiaa, jotka olet tehnyt tänään:

1. tänää? kello o 1.50 :D no kattonu telkkaa
2. tekstannu
3. koneella ny
4. lakannu kynsii
5. tehny lakkauksen päälle toisella lakalla kukan (joka siis onnistui aivan mahtavasti joka kynteen :D)

3 Valintaa:

1. Musta vai valkea: Musta. joissaki tapauksis valkee
2. Kuuma vai kylmä: kuuma
3. Suklaa vai vanilja: vaihtelee


1 asia, jota pelkäät: menettämistä

Kirjoita kommentti: nojee mul o elämä

Japani, Tokio, 2008

Vuonna 2002 Japani hätkähti kammottavaa löytöä Tokion rautatieasemalla. Erään junanvaunun sytyttyä tuleen sähkövian takia juuri istumaan päässeet matkustajat ajettiin nopeasti vaunusta ulos pelastustöitä varten.
Muutamat matkustajat unohtivat laukkunsa junaan heidän poistuessaan ja kun jälkikäteen laukut avattiin selvittääkseen kenen laukuista oli kyse, eräästä laukusta löytyi jotain järkyttävää. Isoon matkalaukkuun oli pakattu teinityttö.
Tytön kaikki raajat olivat amputoitu ja hänet oli kääritty muoviin jättäen vain pienet
hengitysreiät. Tytön äänijänteet oli katkaistu, joten hän ei pystynyt huutamaan. Osansa löydöksen outoudesta teki se, että tytössä ei ollut merkkejä väkivallasta, vaan hän oli erittäin hyväkuntoinen ja hyvin hoidetun näköinen, hänet oli meikattu taidokkaasti ja hienosti ja muovi, johon hänet oli pakattu, oli samanlainen kuin lelujen ympärillä oleva kääre. Muovin päälle oli kirjoitettu luku 72 ja mukana oli vihko, jossa oli tiedot tytön allergioista, kuukautisten alkamispäivistä ja mahdollisista muistettavista huomioista terveyden suhteen.

Poliisi yritti saada tytöltä tietoa, kuka hänelle oli tehnyt tämän. Mitään tietoja ei kuitenkaan koskaan saatu ulos, koska tytön puhekyky oli tuhottu ja hän ei koskaan oppinut tai suostunut kommunikoimaan apuvälineiden avulla. Vasta nyt vuonna 2008, lähes 6 vuotta löydöksen jälkeen, tällä hetkellä 26-vuotias nainen on lopultakin suostunut kommunikoimaan kokemuksistaan.

Nainen kertoi olevansa Kikumi Tottoro. Kyseinen henkilö katosi vuonna 1999 rautatieasemalta ja häntä ei koskaan löydetty.
Vanhemmat luulivat tytön kuolleen, kun hänen katoamisensa ei koskaan selvinnyt. Kikumin mukaan hän eksyi vanhemmistaan ruuhkan aikaan ja joku vanhempi mieshenkilö tuli hänen luokseen ja sanoi vievänsä junahenkilökunnan luo, joka kuuluttaisi vanhempia. Mies kuitenkin vei Kikumin autoonsa, sitoi tämän silmät ja ruiskutti jotain ainetta, jolloin Kikumilta meni taju.
Seuraava muistikuva hänellä on kirkkaasti valaistusta viileästä valkoiseksi maalatusta huoneesta, jossa hänet on lukittu häkkiin kahden muun tytön kanssa. Kikumin kauhuksi keskellä huonetta on leikkauspöytä ja pöydän ääressä on mies lääkärintakissaan operoimassa sähkösahaa, jolla hän on leikkaamassa nuorelta tytöltä toista jalkaa irti.
Tytön toinen jalka on amputoitu jo selvästi aiemmin, kun taas käsien amputointi on tapahtunut vähemmän aikaa sitten siteistä päätellen. Kaikkein hirveintä Kikumille oli nähdä huoneen seinät, jotka olivat vieri vieressä jalustoja, joihin oli nostettu tyttöjä. Tyttöjen kaikki raajat oli amputoitu ja heidät oli meikattu hienoksi.
Vaikka tytöt eivät liikkuneetkaan, he hengittivät ja räpyttelivät silmiään, eli olivat selvästi elossa.
Kikumi kertoi menettäneensä tajunsa pian sen jälkeen kun hän lopulta huumaamisen jälkeen sai näkökykynsä kunnolla takaisin ja tajusi mitä huoneessa tapahtuu.

Seuraava muistikuva Kikumilla on sängystä, johon hänet on sidottu.
Hän kauhukseen tajuaa, ettei hänen suustaan lähde ääntä vaikka hän huutaa
ja kun myös tajuaa nopeasti karmaisevan syyn, miksi hän ei tunne toisen käden sormiaan.
Hänen vasen kätensä on amputoitu juuresta lähtien ja leikkaushaava on ommeltu siististi umpeen.
Kikumi kertoo, että huoneessa oli muitakin sänkyjä, joissa oli muita samanlaisia "potilaita".
Riippuen tytöstä raajoja oli amputoitu yhdestä kolmeen ja jokainen oli mykistetty niin, ettei kukaan voinut huutaa.
Osa tytöistä riehui villistä sängyissään yrittäen repiä itseä kahleistaan, osa vain makasi apaattisena paikallaan tuijottaen tyhjyyteen tai itkien.

Kikumi sanoi menettäneensä ajantajunsa nopeasti, koska hänet huumattiin päivittäin.
Hänelle tuotiin kolmesti päivässä juhlava ateria ja hänen kahleensa ylävartalosta poistettiin
jotta hän pystyi syömään jäljellä olevallaan kädellä. Alussa Kikumi heitti ruoat lattialle nähdessään ne, mutta nälän tehtyä tehtävänsä hän ahmi aina kaiken mitä tarjottiin. Pystymättä kommunikoimaan kenenkään kanssa ja näkemättä koskaan ketään muuta kuin muita tyttöjä, hän alkoi menettää nopeasti järkeään.
Hän ei tiennyt oliko yö vai päivä ja hän ei tiennyt, miksi tämä kaikki tapahtuu,
kuka tämän tekee ja milloin tämä loppuu. Päätellen muiden tyttöjen poistumisesta huoneesta ja palaamisesta yksi raaja vähempänä kuin lähtiessä hän tajusi, että joku sairas henkilö amputoi tytöiltä kaikki raajat pois yksi kerrallaan.
Periaatteessa kammottavinta Kikumin mielestä asiassa oli se, että amputointi tapahtui aina taidokkaasti, haavat sidottiin hyvin ja kukaan tyttö ei näyttänyt sairaalta tai kuolevalta. Leikkauksien takana oleva henkilö selvästi pyrki pitämään tytöt niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista, elossa ja terveenä ja vaikka Kikumi ei pystynytkään arvioimaan tarkasti aikaa, hän kuvitteli raajan amputoinnin tapahtuneen noin viikon parin välein.

Kun hänen viimeinen raajansa, vasen jalka, amputoitiin ja hän toipui leikkauksesta,
hänet siirrettiin "näyttelyhuoneeseen". Hänet oli edelleen köytetty sänkyyn kun hänet siirrettiin huoneen puolelle.
Kikumi näki taas kerran tilanteen hirveyden. Huone oli pyöreähkö ja selvästi viileä, seinä oli vieri vieressä jalustoja ja jokaisella jalustalla numeroituna tyttö.
Keskellä huonetta oli leikkauspöytä ja välineet ja pöydän lähellä häkki, joka oli tällä hetkellä tyhjä.
Kikumi näki myös ensimmäistä kertaa kasvokkain hänen vangitsijansa. Kyseessä oli vanhahko mieshenkilö, jonka lyhyt parta oli hieman harmaantunut. Mies näytti lempeältä, aivan perinteiseltä isoisältä, eikä mikään hänen kasvonpiirteissään antanut ilmi hänen hulluuttaan. Mies avasi Kikumin kahleet, jolloin Kikumi yritti heti purra miestä. Mies kuitenkin oli varautunut tähän, painoi Kikumin sängylle takaisin, käänsi hänet mahalleen ja kiinnitti hänen selkäänsä suoran metallilevyn,
jonka hän kiinnitti jollain mekanismilla Kikumin häntäluuhun ja takaraivoon.
Kikumi ei ollut huomannut, että hänelle oli leikkauksessa myös istutettu hakaset alaselkään ja päähän, jonka avulla häneen saatiin liitettyä metallilevy, joka teki mahdottomaksi liikkua sivuttaissuunnassa.

Mies toi eräästä pienemmästä huoneesta kärryillä uuden jalustan, jossa roikkui kyltissä luku 72.
Jalusta asetettiin tytön numero 71 viereen, jonka Kikumi näki itkevän. Jalusta oli noin 1.5 metriä korkea tyypillinen näyttelyissä käytetty isompi jalusta, jonka erikoispiirre oli keskellä jalustaa olevat kaksi uloketta, joista toinen oli paksumpi ja toinen ohuempi. Lisäksi jalustan takapuolella oli kiinnitysmekanismi rautalevyä varten.
Kun mies rasvasi jollain aineella jalustassa pystyssä olevat ulokkeet, Kikumi tajusi niiden tarkoituksen.
Mies nosti yllättäen vaivattomasti alastoman Kikumin ilmaan ja asetti hänet jalustalle. Kikumi tunsi,
miten ulokkeet työntyivät hänen vaginaansa ja anaaliinsa. Hän yritti liikkua, mutta miehen vahvat kädet, sisälle tunkeutuvat ulokkeet ja selässä oleva rautalevy tekivät sen mahdottomaksi.
Hän vain itki niin lohduttomasti kuin osaisi, muttei se aiheuttanut mitään muutosta lempeäkasvoisen miehen toimissa.
Kun ulokkeet olivat lopulta uponneet Kikumin sisään, mies kiinni rautalevyn jalustaan,
siirsi jalustan siististi seinän vierellä samaan linjaan muiden kanssa ja poistui huoneesta sammutettuaan valot.

Kikumi kertoi ensimmäisen yönsä, jos se yö edes oli, tuntuneen loputtomalta.
Ympäriltä kuului vain silmänripsien sulkemisesta kuuluvaa ääntä, joka oli karmaisevampaa kuin mitkään tuskanhuudot.
Päivien valvomisen jälkeen hän nukahti pimeyteen ja herättyään hän tunsi, että hänet oli yön aikana meikattu.
Huoneessa oli valot päällä, mutta mies ei ollut paikalla. Hän ennätti lopultakin katsoa kunnolla muita huoneessa olevia tyttöjä, niitä mihin hän näki kääntymättä ja huomasi heidän kaikkien olevan nättejä, siististi meikattuja ja nuoria. Alkupään numeron tytöt olivat vähän vanhempia, kun taas numeron kasvaessa tytöt nuorentuivat.
Kikumi päätteli miehen keränneen tyttöjä jo pidemmän aikaa ja nappaavansa tytöt noin 16-vuotisina.
Kaikki tytöt näyttivät hyvin samanlaiselta, oikein perinteiseltä japanilaiselta nuorelta tytöltä mustine hiuksineen ja nuorekkaine kasvoineen.

Pian mies palasi huoneeseen mukanaan jotain liuosta, jota hän ruiskutti jokaisen tytön suuhun ykkösestä alkaen.
Myös Kikumin suuhun ruiskutettiin suurehko määrä jotain ruokamaista ainetta, jota hän ei voinut muuta kuin niellä.
Ruokkimisen jälkeen mies juotti kaikki tytöt ja sen jälkeen hän kävi tytöt läpi tutkien leikkaushaavat.
Neljännellä kierroksella mies tyytyi vain ihailemaan "nukkejaan", joiden hiuksia hän saattoi vähän kohentaa, silittää tytön poskea tai suudella hellästi otsalle.

Täydellisesti ajantajun ja mielenterveytensä menettäneeni Kikumi kertoi vain tuijottaneen tyhjyyteenloputtomalta tuntuvia aikoja. Hän ei pystynyt ajattelemaan mitään järkevää, vaan hänen päässään pyöri ensin suuri määrä järjettömältä tuntuvia sanoja ja lopulta ei mitään. Hän oli kuin päältä pois kytketty robotti, joka vain söi, hengitti ja ulosti (hän huomasi sisällänsä olevien ulokkeiden olevan itseasiassa onttoja, joihin ulosteet ja virtsa menivät). Muutaman "ikuisuuden" mentyä Kikumi kuuli lujaa ääntä ja näki häkissä olevan taas kolme nuorta tyttöä. Kikumilla oli nyt suora näköyhteys leikkauspöydälle ja hän näki, miten mies taitavasti nukutti ja operoi tytöt, mutta kuitenkin selvästi kuin esittäen jalustalla oleville tytöille Mies oli kuin vaatimaton rokkitähti työssään, joka kommentoi proseduurejaan, kertoi ihastuneella äänellä siitä mitä hän juuri teki ja esittelisi verisiä välineitään. Kikumi näki, miten häkissä olleilta tytöiltä leikattiin yksitellen vasemmat kädet pois, jonka jälkeen heidät siirrettiin toiseen huoneeseen, josta ikuisuuden jälkeen heidät tuotiin
takaisin toisen jalan amputointia varten. Lopulta taas monen ikuisuuden jälkeen tytöt olivat täysin amputoituja ja heidät sijoitettiin Kikumin viereen.

Kikumi ei muista seuraavista vuosista paljoakaan. Elämä oli yhtä sumua ja tyttömäärä jalustoilla kasvoi jo yli sadan.
Kikumi muistaa vain kaksi erikoisempaa tapausta. Ensimmäinen oli kun tyttö numero 29, lähes Kikumia vastapäätä, oli kuollut eräänä yönä. Hän ei edes ensin tajunnut asiaa, kun kukaan tytöistä ei hirveän elävältä näyttänyt, mutta aamulla miehen tehdessä syöttökierrosta hän huomasi tytön nukkuneen pois. Mies murtui täysin tapahtuman jälkeen, huusi ja itki ja raivoissaan pahoinpiteli ja raiskasi erään häkissä olleista uusista tytöistä, jonka jälkeen hän leikkasi tytön pään irti sähkösahalla muiden katsellessa. Miehen käytös muuttui selvästi tämän tapahtuman jälkeen
ja hän alkoi jostain syystä viemään tyttöjä välillä ulos talosta. Hän nosti tytön pois jalustalta, pakkasi matkalaukkuun ja poistui huoneesta. Seuraavana aamuna hän oli taas palannut tyttö mukanaan ja ruokahuolto toimi. Mies ei vienyt tyttöjä "ulos" mitenkään järjestyksessä tai säännöllisesti, vaan valitsi aina jonkun tytöistä ainakin Kikumin mukaan sattumanvaraisesti.

Jonkun 20 tytön jälkeen oli hänen vuoronsa. Mies nosti Kikumin jalustalta, asetti muoviseen pakettiin, laittoi sen matkalaukkuun ja poistui huoneesta. Kikumi yritti kuunnella tarkoin mihin hänet viedään, mutta hän ei kuullut muuta kuin auton moottorin ääntä. Lopulta hän tunnisti selvästi rautatieaseman äänet ja kuulutukset ja kun hän kuuli palohälytyksen soivan ja virkailijoiden huutavan asiakkaita poistumaan, hän oli varma kuolevansa. Hän yritti huutaa, mutta se ei edelleenkään onnistunut, eikä hän myöskään voinut liikkua muovikuoren takia. Kun hän tajusi, ettei palanutkaan hengiltä ja että tulipalo on selvästi sammutettu ja hän on edelleen junassa eikä kuule miehen ääniä mistään, hänen toivonsa heräsi. Muutaman tunnin odottelun jälkeen joku nosti matkalaukun alas ja avasi sen. Kikumi sulki silmänsä tuskasta kirkkaan keinovalon tulvittua
matkalaukkuun sisään, mutta pian hän avasi ne uudestaan kivusta huolimatta ja katseli junavirkailijoiden täysin järkyttyneitä katseita.

Hän ei kuullut mitään, hän vain itki onnesta ja pyörtyi lopulta. Seuraavan kerran kun hän avasi silmänsä, hän oli sairaalassa ympärillä oikeita sairaanhoitajia. Kikumin piina oli ohi, vaikkakin henkisesti hän oli niin rikkoutunut, ettei hän halunnut kommunikoida kenenkään kanssa vuosiin.

Vaikka Kikumi pystyikin kuvailemaan miehen ulkonäön hyvin ja vaikka juna-aseman turvakameroista mies tunnistettiin, häntä ja kaikkia yli sataa kadonnutta tyttöä ei ole vieläkään löydetty. Edelleen myös ympäri Japania ilmoitetaan lisää kadonneita 16-18 -vuotiaita tyttöjä, jotka jäävät kadonneiksi. Vaikka osa kadonneista katoaakin ihan muista syistä, viranomaiset tietävät hyvin, että osa tytöistä päätyy jonkun välikäden kautta keräilijän julman nukkeleikin osaksi.

pitää täysin paikkansa :

---

D

Onko luonteesi ihana? Jos saat yli 18 rastia, niin on! ♥

[1] hymyilen ihmisille paljon
[2] käytän sanoja "kiitos" ja "anteeksi" silloin, kun kuuluu
[2½] kehun toisten ominaisuuksia, vaatteita yms.
[3] nauran joka päivä iloisille/hauskoille asioille
[3½] kunnioitan vanhempiani
[ ] teen vapaaehtoistyötä
[4½] minulla on hyviä ystäviä
[5] autan, jos joku tarvitsee apua
[6] teen kotitöitä
[6½] olen kohtelias
[7] en kiusaa ketään
[7½] tulen toimeen kaikkien kanssa
[8½] pukeudun siististi ja asiaan kuuluvasti
[9] jos löytäisin arvotavaran, veisin sen poliisilaitokselle
[ ] autan, jos vanhus tarvitsee apua (esim. kauppakassien kanssa)
[9½] minua on sanottu ihanaksi
[10½] osaan pitää hauskaa ilman alkoholia
[ ] en polta
[11½] vierailen isovanhempieni luona
[12½] vietän aikaa myös perheeni kanssa
[13½] huolehdin hygieniastani
[14½] kannustan muita
[15] en ole rasistinen
[16 (MILLA TURPA KIINNI SIELLÄ :D)] muistan tärkeiden ihmisten syntymäpäivät
[17] osaan pyytää kohteliaasti
[ ] riitelen kehittävästi, en vain huutamalla ja haukkumalla
[ ] toivon maailmanrauhaa
[18] hyväksyn seksuaalivähemmistöt

Veke sanoo:
olipa kerran vammainen james joka messengerin välityksella kauppasi puista veistelemiään dildoja 29,95€ KPL!
Mutta eräänä aamuna james huomasi dildojen kadonneen , maassa oli vain sahan purua !