Minä sinua rakastan tiedän sen,
se ei ole vain hetkisen huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen,
se on roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu kun saapuvat hallayöt,
se ei kuole kun maassa on routa.
vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai pouta
Minä sinua rakastan, katsohan
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet
Joka päivä ne sinulle lahjoitan
jos kanssani matkalle lähdet
Ja kun kuljemme painavin askelin,
ja kun aika tuo murhetta tupaan,
Pidän sinua kädestä hellemmin
yhä ennemmän rakastaa lupaan
Minä sinua rakastan silloinkin
jos me ehdimme vanhuuden ikään
olet minulle edelleen suloisin
eikä lämpöä sammuta mikään
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat
taikka kumaraan selkäsi taipuu
Näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat
yhä mieleni haaveisiin vaipuu