IRC-Galleria

Täydellisyyttä ei todellakaan ole olemassa. Epätäydellisyys tekee meistä inhimillisiä. Täydellisyyden jälkeenhän ei ole enään mitään. Täydellisyyden tavoittelu vie meitäkin eteenpäin itsemme kanssa ja on evoluution kantava voima. Täydellisyys ei ole tavoitetila, vaan oman ja maailman epätäydellisyyden hyväksyminen ja sen kanssa tasapainossa eläminen. Täydellisyyttä etsivä joutuu juoksemaan koko elämänsä ihan turhaan. Silloin kun muut leikkivät ja iloitsevat elämän pienistä asioista, täydellisyyden etsijä viilaa pilkkuja ja tuhlaa elämänsä toissijaisille asioille. Jokainen näkee täydellisyyden erilaisena. Se mikä koskettaa ja sytyttää toisen ei toimi kaikkiin muihin samalla tavalla. Jokainen kokee täydellisiä hetkiä, mutta tunnetta ei voi säilyttää ikuisesti tai säilöä varastoon. Täydellistä muistoa voi kuitenkin kuljettaa mukanaan niin kauan kuin haluaa.

Nuori ihminen istuu toimistolla yksinään miettien elämäänsä. Hänen lasinsa ei ole puoliksi tyhjä eikä puoliksi täynnä. Hänen päässään pyörii kysymys: "Miten lasi täytetään?". Lasi kuvaa hänen elämäänsä, jolle on annettu rajalliset resurssit. Hänellä on vielä tilaa lasissa ja mahdollisuuksia antaa itsestään enemmän. Hän voisi menestyä työelämässä ja urallaan, jolloin elämä menisi eteenpäin hankkimalla statusta ja maallista mammonaa. Ovatko ne kuitenkaan tärkeitä hänelle? Mitataanko hänen arvonsa palkalla ja tittelillä? Mitä ne merkitsevät hänelle ja kuinka paljon niillä on todellista arvoa hänelle? Kuinka paljon hän on valmis uhraamaan itsestään ja omasta rajallisesta ajastaan työlle? Riittääkö hänellä intoa vielä vuosien päästä? Saako hän tarvitsemansa tyydytyksen tunteen taloudellisesti ja henkisesti? Miksi tuntuu, että toiset saavat elämässään helpommalla enemmän ja toiset yrittävät ja pakertavat, mutta eivät saa mitään aikaiseksi. Menestyjät eivät tunne tekevänsä uhrauksia, vaan he haluavat tehdä juuri niitä asioita joita tekevät muutenkin, vaikka ne veisivätkin kaikki mehut ajoittain. He tietävät, että hetken äärirajoilla ponnistelun ja uhrauksien jälkeen saa levätä. Mitä sitten käy heille, jotka eivät tunne rajojaan ja romahtavat? Tai niille, jotka eivät löydä sisäistä halua ja jäävät aina alisuorittajiksi, koska vähempikin riittää. He jotka romahtavat nousevat pystyyn uudestaan ja tuntevat paremmin rajansa ja osaavat säädellä voimavarojaan. He jotka tyytyvät vähään voivat elää onnellisina pienessä turvallisessa maailmassaan, jonka he tuntevat hallitsevansa. Jokainen valitkoon oman tiensä, haasteensa ja tärket asiat, joihin kannattaa panostaa jo tänään pikkuisen, jotta unelmat toteutuisivat joku päivä.

Naiseksi kasvaminen tässä yhteiskunnassa on vaikeaa. En edes rupea kertomaan oman äitini historiaa täällä, mutta kyllä sitä joskus ihmettelee kaikkia hänen uhrauksiaan ja raadantaa. Onko kaikki kontrolli ollut hänen saamansa onnen arvoista? Luulisin, koska hän on itse tyytyväinen ja senhän pitäisi riittää minullekin. Hänelle ei ole annettu niin paljon valinnanvaraa kuin minulle. Ehkä tämä nykyajan valinnanvaikeus on enemmänkin kirous, joka luo vain lisää kaaosta ympärillemme. Meistä naisista tuntuu, että meidän pitäisi ehtiä tekemään ja olemaan kaikkea = kunnollinen tytär, hyvä äiti, rakastettava vaimo, kaunis urheilija, voimakas uranainen, intohimoinen rakastajatar, sydämellinen mummo, kärsivällinen puutarhuri, taitava kokki jne. Kaikkea pitäisi olla 100%, ja se yhtälöhän ei vain toimi, joten jotain on pakko jättää oman elämän ulkopuolelle tai pyytää apua muilta. Kuka meitä sitten vaatii olemaan tätä kaikkea? Me luulemme, että muut ihmiset. Varsinkin miehet. Vertaamme itseämme muihin naisiin. Tiedostamme oman naiseutemme muiden kautta. Monesti olen kuullut miesten kehuvan miten miespuoliset transvestiitit ovat naisellisempi kuin naiset itse. Mikä sitten on aitoa naiseutta? Kyllä se lähtee syvältä jokaisen naisen sisältä ja siitä, että hän tiedostaa oman naiseutensa ja saa olla vapaasti nainen tässä yhteiskunnassa ilman omia ja muiden vaatimuksia. Vaikeaa, muttei mahdotonta.

Tuo tunne, joka on niin ihanan inhimillinen, raastava, pelottava ja jopa murhaava. Samalla se on kuitenkin niin kaunis, herkkä ja aito. Se on luopumista, kaipausta ja jonkun vanhan taakse jättämistä - pieni kuolema sydämessä, mutta uuden toivon pilke pupillissa. Mahassa myllertää ja kropassa ahdistaa. Päässä pyörii tuhat ajatusta, syytöstä ja ymmärrystä. Rakkaus ja viha kulkevat niin kovin usein käsi kädessä. Kunpa en näkisi niin paljon teeskentelyä, estoja ja näyttämisen tarvetta. Sen läpi on niin helppo nähdä, jos haluaa tai osaa. Niin paljon on kasvamisen varaa haikeuden kautta. Menettämisen pelko tuo usein takaisin tai parantaa itsestäänselvyyden. Haikeuden yli pääsee nopeasti, mutta takaisin toiselle puolelle on mahdoton päästä, eikä sinne edes halua takaisin kuin ehkä hetkellisesti. On vain otettava hyppy tuntemattomaan ja syleiltävä kaikkea sitä mitä jäi jäljelle haikeuden tunteen haihtumisen jälkeen. Sen olen elämässäni huomannut, että haluamani asiat ovat tulleet takaisin luokseni. Yleensä vain väärään aikaan. Se mitä en todella ole halunnut on jäänyt matkan varrelle, mutta palaa luokseni ajoittain haikeuden mukana.

Tämä on ylistys ihanille ihmisille, jotka antavat ympärillä olevilleen onnenkiviä, voimia ja energiaa tietämättään. Se on automaattinen käyttäytymismalli, joka toimii heidän kohdallaan luonnostaan. He voivat olla fyysisesti lähellä tai kaukana, sijainnilla ei ole väliä. Heihin törmää työpaikalla, kaupassa, sukulaisissa, ystäväpiirissä, internetissä, kadulla, hiekkarannalla, harrastuksissa, ravintoloissa jne... He eivät esitä mitään showta vaan ovat aidosti omia itsejään - hörhöjä. He piristävät jokaisen päivää positiivisella aurallaan. Heidän ei aina tarvitse olla iloisia. Vaikeina ja vakavinakin hetkinä he keskittävät voimansa siihen suuntaan, mihin uskovat tai antavat itsensä vain levätä rauhassa. Jokaisessa lapsessa on tämä voima. Mihin jotkut ihmiset piilottavat sen? Kariseeko usko kivisen elämän keskellä? Kaikkia kiviä ei voi potkia tieltä pois eikä kaikkia kiviä (myöskään niitä kauniita jalokiviä) jaksa kantaa koko elämäänsä mukanaan taskuissa tai kengissä. Kivien keskellä voi kuitenkin elää rauhassa ja ottaa kivien vaatiman ajan huomioon jo lähtiessään kohti seuravaa määränpäätänsä. Kauniita kiviä voi poimia ilostuttamaan omia hetkiä. Kauneimmat kannattaa kuitenkin antaa pois tärkeille ja hyville vastaantulijoille. Niille, joiden haluat muistavan sinut vielä pitkään. Tulet löytämään apua ja levähdyspaikan aina kun sitä tarvitset, koska tämä maailma on pieni ja kaikki tuntevat jonkun joka tuntee taas jonkun. Sana ja kosketuksesi leviää. Sinä jatkat kulkuasi onnellisen tietämättömänä siitä, kuinka moni onkaan kuullut sinusta, tai kuinka montaa olet koskettanut jonkun koskemasi kautta. Onnenkivesi, joita jakelet kiertävät kädestä käteen niitä tarvitseville. Se voi olla vain pieni hymy kasvoillasi, jonka joku ohikulkija näkee ja muistaa toisena päivänä.

Mistä johtuu se tyhjyyden tunne sisällä? Välillä sen saa täytettyä jollain, mutta sitten se hiipii taas takaisin. Tuntuu kuin mikään ei riittäisi. Aina haluaa jotain uusia ja erilaisia asioita ja kokemuksia lisää. Sitten sitä saa kerralla liikaa ja haluaa taas rauhoittua, antaa asioita pois itseltään ja auttaa vain muita. Jos haluaa tuntea elävänsä elämisen arvoista elämää kaikki on yhtä tasapainoilua taiteilijaelämän ja kapitalismin välillä. Pitää olla rahaa, jotta voi toteuttaa itseään ja unelmiaan. Samalla toivoisi löytävän oman hengellisen puolen, joka ei kaipailisi mitään muuta kuin terveen sielun omassa terveessä ruumiin temppelissä. Nuoren ihmisen elämä on jatkuvaa täyttämistä, kasvamista ja muuttumista – kokemuksia, opintoja, muuttamista jne. Olen saanut paljon sitä mitä olen halunnut tai mihin olen ollut tyytyväinen. Nyt olisin valmis karsimaan elämästäni kaiken turhan ja energiaa vievän roskan - vapautua, jotta jäljelle jäisi vain puhtaus ja aitous. Toivottavasti voin pitää ne läpi elämäni.

Kaikilla muillakin on tällaisia kyselyjä päiväkirjoissaan. Laittakaa mulle pistemääriänne kommentteihin, niin tiedän millaisten tyyppien kanssa höpisen täällä :)

Ohjeet: Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset. Jokaisesta 'Kyllä'
vastauksesta saat yhden pisteen. Summaa pisteet lopussa ja saat
tietää Kuinka Paha Todella Olet. Kirjoita nimesi ja saamasi pistemäärä alas
muiden alle. Tämän jälkeen lähetä tämä ystävillesi ja myös sille kuka tämän
lähetti sinulle, että hänkin saa tietää pistemääräsi. Äläkä huijaa!

KYSYMYKSET:
Oletko koskaan...
1. Polttanut tupakkaa?
2. Ollut kännissä?
3. Harrastanut seksiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa?
4. Harrastanut seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa?
5. Varastanut myymälästä?
6. Valehdellut?
7. Pettänyt ystäväsi?
8. Ollut vankilassa?
9. Polttanut pilveä?
10. Käyttänyt LSD:tä?
11. Käyttänyt jotakin muuta laitonta huumetta?
12. Antanut suuseksiä?
13. Saanut suuseksiä?
14. Nussinut jotakin, mikä ei ole ihmislajin edustaja?
15. Nussinut jotakin, mikä ei elä?
16. Pettänyt jotakuta?
17. Käyttänyt jotakuta hyväksi?
18. Maksanut jollekulle seksistä?
19. Saanut rahaa seksistä?
20. Pelannut räsypokkaa?
21. Lintsannut koulusta?
22. Lintsannut koulusta kännätäksesi/ollaksesi pilvessä?
23. Tanssinut alasti?
24. Tanssinut alasti julkisella paikalla?
25. Paljastanut itsesi?
26. Valittanut jollekulle?
27. Suudellut jotakuta?
28. Suudellut jotakuta samansukupuolen edustajaa?
29. Kävellyt käsikädessä?
30. Halannut jotakuta?
31. Saanut kielaria?
32. Seksifantasioinut?
33. Homo-/lesboseksifantasioinut?
34. Varastanut rahaa?
35. Varastanut rahaa perheenjäseneltä?
36. Varastanut huumeita perheenjäseneltä?
37. Ollut syytettynä rikoksesta?
38. Seurustellut jonkun kanssa, koska tämä on 'helppo'?
39. Seurustellut jonkun kanssa, koska tämä luuli sinua 'helpoksi'?
40. Kuullut itseäsi sanottavan huoraksi?
41. Kuullut itseäsi sanottavan lehmäksi/ämmäksi?
42. Katsonut pornoa?
43. Nauhoittanut pornoa?
44. Katsonut pornoa jonka olet nauhoittanut?
45. Suudellut jotakuta liikkuvassa ajoneuvossa?
46. Nussinut jotakuta liikkuvassa ajoneuvossa?
47. Käyttänyt seksileluja?
48. Yrittänyt tappaa itsesi?
49. Yrittänyt tappaa jonkun muun?
50. Kertonut jollekin vihaavasi häntä?
51. Kertonut jollekin rakastavasi häntä tarkoittamatta sitä?


1. Janitta 42, no huhhuh. Viime kerralla tuli vain 36. Siitä on 1,5 vuotta aikaa.

Heheh, tämän päivän aihe liittyy opinnäytetyöhöni ja henkilökohtaiseen tulospalkkaukseen eli siihen miten raha motivoi ihmistä. Alla oleva ei missään nimessä ole omaa sydämestäni kumpuavaa tekstiäni, vaikka en aliarvioikaan kyseisiä faktoja. Sitä suuremmalla syyllä kaipaan ircculaisten kommentteja ja ajatuksia aiheesta.

"Ihmisistä 60 % sanoi, että tarvitsee kannustusta ja rohkaisua pystyäkseen parhaimpaansa. Suurin osa sanoi, että pystyy parhaimpaansa ilman kannustustakin, mutta 98 % ilmaisi, että jos heitä kannustetaan ja rohkaistaan se auttaa heitä entistä paremmin saavuttamaan asetetut tavoitteet! 'The secret is this: We all really do want to be loved'. Jos ihmiset työskentelevät johtajien kanssa, jotka rohkaisevat heitä, he tuntevat itseluottamuksensa paranevan."

Ensin ajattelin kirjoittaa jostain minua kiihottavasta joka maanantaisesta asiasta, mutta jääköön se tuonnemmaksi... Palailen varmasti tähän tupa-aiheeseenkin vielä myöhemmin.

Mun piti kirjoittaa tästä tunteesta jo perjantaina, mutta mut haettiin katsomaan strippausta ennen kuin pääsin edes alkuun. Olin nimittäin perjantaina taas salilla ja jäin jumpan jälkeen joogaamaan/venyttelemään. Jonkinlaisessa solmussa siinä lattialla maatessa tunsin miten oma lämpöni hehkui jumppamatosta takaisin itseeni. Ihmisessä on niin paljon energiaa ja lämpöä, jota hän säteilee ympärilleen. Se kaikki heijastuu häneen takaisin jostain muusta. Mitä enemmän hehkuu sitä enemmän omaa lämpöä saa takaisinkin päin. Tietenkin pitää valita alusta missä päin hehkua, koska jumppamatto antaa takaisin paljon enemmän kuin betonilattia. Oikeastaan tunne, josta halusin kirjoitaa, oli se yhteenkuuluvuuden tunne maahan. Maa vetää meitä puoleemme. Pitää meidät kiinni tässä maailmassa. Mitä pidemmät juuret meillä on sinne missä olemme, sitä paremmin pysymme pystyssä. Tietenkin se edellyttää sen, että haluamme myös olla juuri siellä, minne olemme haperoiset juuremme alussa työntäneet. Hyvässä ympäristössä kaikki toimivat yhteistyössä, ja on helppo kasvaa ja auttaa muita kasvamaan. Nyky-yhteiskunnassa kaikilla on vähintään 2 varvasta ilmassa ja ihmiset ovat kadottaneet kontaktin luontoon, joka kannattelee meitä ja mahdollistaa henkisen hyvinvoinnin. Välillä pitää käydä lentämässä, mutta kenenkään siivet eivät jaksa pitää ilmassa ikuisesti. Maasta saamme voiman hyppyihimmekin. Tajutessaan olevansa osa tätä tilkkutäkkiä, ihminen löytää oman tärkeän paikkansa ja pystyy nauttimaan hiljaisuudesta ilman keinotekoisia viihdykkeitä. Rakastan niitä hetkiä, jolloin tunnen olevani vain pienen pieni osa maailmankaikkeutta. Olen se yksi pieni silmukka tilkkutäkissä, joka on osa kokonaisuutta ja katoaa sen kauneuteen, mutta ilman sitä koko täkki olisi käyttökelvoton, koska sen hajotessa koko täkki voisi purkautua lähes kokonaan ellei sitä korjata ajoissa.

En ole nymfomaani, vaikka sellaisen kuvan joku on ehkä provosoinnistani joskus saanut. Pelkkä paneminen on itse asiassa varmin tapa menettää minut. Tottakai seksuaalisuus on vahva sitova voima, mutta jos seksissä ei ole tunnetta mukana minun on pakko ottaa etäisyyttä tai katkaista kontaktit kokonaan. En myöskään ikinä pystyisi olemaan intiimisti kenen tahansa kanssa. On säälittävää katsella ihmisiä, joille kelpaa mikä tahansa huomio. Minulle tulisi vain henkisesti paha olo, jos antaisin ruumiini jonkun epämiellyttävän tyypin käyttöön. Tietenkin olen hyvin seksuaalinen ihminen ja sillä saralla olisi paljon annettavaa ja otettavaa. Olen vain aika herkkä ja haavoittuvainen sillä sektorilla. Siksi ehkä on helpompi verhoutua lumoojattaren rooliin ja hoitaa hommat itse. Olla fantasia, joka on tavoittamattomissa.