IRC-Galleria

"Nykypäivänä Isänmaan, rahan ja rakkauden arvo ymmärretään liian usein väärin."
-Janne Pihlaja

Kivaa oli Tampereella. Tarkoitus oli sivistää itseään Kansallisessa nuorisokonventissa, mutta kun paikalla oli yli 4 kokoomusnuorta, niin lopulta päädyttiinkin torstai-iltana bilettämään Onnelassa. Loput voi vain päätellä.

Ja seuraavana aamuna sitten kuunneltiinkin mielenkiintoista konventtia EU:sta ja Euroopan nuorisoyhteistyöstä. Eikä siitäkään sen enempää.


Janne .P.

"Ainoa oikea vapaus on se, jossa on vastuu."
-Janne Pihlaja

"Ota näistä ihmisistä selvää... Aina siitä vaan sähläystä tulee."
-Janne Pihlaja

Kävin eilen katsomassa isän isää Nikkilän sairaalassa. Kun tulin huusi jossain huoneessa joku vanhus suoraa huutoa. Tulimme isän kanssa huoneeseen, ja siellä se pappa makoili. Kovin terveen nköisenä. Valitteli alkuun, että huonoa on täällä olla, nykytyksikaan ei ole saanut. Isä oli ostanut huoneeseen television, kun ei täällä sairaalassa sellaista ollut. Ja uutiset oli katsottu kyllä. Isä otti rullaattorin penkikseen, ja pappa alkoi puhua, että on se nyt kyllä tlous huonossa jamassa. "Ei ole pankeilla rahaa", totesi pappa, "se tietää huonoa tuloa autokaupalle..." "Ja asuntomarkkinoille," minä totesin vaisusti. "Niin, ovat puhuneet, että niitä lomautetaan." Sanoi isäkin. Sitten pappa pysyi vaiti ja katsoi kattoon, haukkoi henkeä, ja jatkoi taas. Hän kertoi siitä kuinka joskus oli tehnyt oli toiminut rakennusmiehenä. Kysäisin, että oliko pappa kunnallisvaaleja seurannut. "Kyllähän minä sitä koitin kattoa, mutta kun se demari pauhaa siellä, niin ei sitä voi seurata..." pappa naurahti. Kysyin oliko hän äänestänyt. "Kyllä tuossa joitain kävi... minä jonkun numeron siihen pistin... en muista minkä." pappa totesi. "Kai kokoomusta sentään..." minä naurahdin. Isä nauroi ja totesi, että Jannehan on kokoomuksen jäseniä. Pappa meni hieman vakavaksi ja totesi:"Ikinä en ole ainakaan kommunistia äänestäny." En tiedä mitä hän sillä tarkoitti. Tunsinko pappaani sittenkään niin hyvin. Eduskunta vaalien aikaan hän oli todennut, että kokoomus on hyvä. "Jää jotain omaisuutta mukuloolle, kun ne meinaavat perintöveron laskoo," hän oli sanonut.
Sitten hän muisteli taas. Kertoi jutun kun joskus 30-luvulla oli pohjanmaalla ollut kunnallisvaalit, ja hän oli koettanut selvittää mitä joku tuttava äänesti. Hän nauroi ja kertoi, että oli haukkunut erästä maalaisliiton ehdokasta johon tämä mies oli suuttunut, ja noussut seisomaan. Sitten hän muisteli jotain tapaukseen liittyvää toista miestä. Kallelaa. Kallelaan tutustuttiin sodassa. "Siellä tuli uusiva miehii tutuks. Vaan oli se semmoosta. Se sota." Seurasi hetken hiljaisuus. "Siellä tapahtui kaikenlaasia. Siinä jatkosoraassa kerkes tekemähän kaikenmoosia. Kerran me kävimmä kalas laatokal. Meillä oli semmoonen pommi millä me kalastimma. Kallelan kanssa otimma venehen ja menimmä sinne järvelle. Narun kanssa koitettihinsyv kohta ja sinne pommi notta LUMPS! Ja sauhu nousi siitä vielä pitkähän ja me keräsimmä kaloja." Selvästikkään pappa ei suhtaudu sotaan turhan sentimentaalisesti. Joskus hän oli kertonut, että ensimmäiseen sotaan hän halusi miltei väkisin, ja toista sotaa hän meni pakoon kotiin. Katkera hän ei kuitenkaan ollut. Eihän hän kommunistia äänestänyt. Hän vain halusi tehdä kotona töitä kun oli jo yhden sodan sotinut. Ei hän syyllistänyt auktoriteettejä. "Sitten me keitimmä kallelan kanssa kalasoppaa, ja siihen tuli tämä majuri. Se ihmetteli notta kuinka meillä niitä kaloja niin paljon olimma saaneet. Ja Kallela kertoi notta kuinka niitä saa, kun koukut on oikeat ja tuuli ja..." Tauko ja huokaus. "Oli se Kallela vaan semmoonen. Vaan se majuri, ei ollu vitsimiehiä. Kerran se majuri kertoi, että eversti lupas, notta jokaanen saapi soran jälkehen tontin ja maata täältä, vaan Kallela sano, notta hänellä on jo tontti. Majuri kysy notta minkämoonen, johon Kallela vastas, notta hänellä on semmoonen metri kertaa kaks tontti. Siitä se majuri ei tykänny. Eikä varsinkaan se eversti. Kerran se majuri suuttu jollekkiin luutnantille, notta se repäs siltä yhyret napit irti ja sano notta sinoot nyt vänrikki." En muista kertoiko pappa että tämä Kallela oli tämä luutnantti, tai että mitä tämä luutnantti oli tehny. Aina pappa kertoo tästä "majurista" pappa kertoi olleensa tämän majuri lähetti. Joskus tätä majuria on muisteltu hyvällä. Hän kuulemma kerran pelasti miestensä hengen kieltäytymällä tottelemasta everstin käskyä hyökätä eräälle kukkulalle ilman tykistökeskitystä. Pappa kertoi tämän sanoneen:"Te säästätte kranaatteja, ja minä säästän miesteni henkiä!" Pappa itse oli tämän käskyn everstille toimittanut. Kerran eversti haavoittui ja tätä joutui pappa kantamaan erään miehen kanssa paareilla. Heidän piti mennä suojaanperunakuoppaab, mutta pappa väsyi, eikä jaksanut enää kantaa. Hän sanoi, että menkää te, minä lepään. Ja juuri sillä hetkellä mäjähti peruna kuoppaan kranaatti. Jos pappa olisi jaksanut kantaa, he olisivat olleet juuri sillä hetkellä jo perunakuopassa. Pappa totesi, että hänen laiskuutensa pelasti majurin hengen.
Pappa huokaisi ja jatkoi kertomistaan. Hän kertoi, kuinka nälästä ja ruuan tarpeesta ja kotilomista, jolloin hän sai niin paljon ruokaa verrattuna rintaman annoksiin, ettei hänen mahansa kestänyt. Hän kertoi, kuinka kerran heidän asemansa oli ollut solan harjulla. Toisella harjulla oli vihollinen. Kerran solassa oli juossut hirvi, jonka kummatkin puolet olivat sinne ampuneet. Tuli kilpailu siitä, kuka saa syödä hirvenpaistia. Ja kun yö tuli, eräs pappan toveri oli ryöminyt narun kanssa hakemaan hirveä, ja yksissä tuumin se oli vedetty ylös. Kysyin, oliko tämä jatkosodan asema sotavaiheessa? "Ei talvisoras kerkenny ruokaa ajattelemahankaan, vaikka näläkä oli. Jatkosoras se ajatus näännytti. Oltiinhan me siellä... vuos, parikin." "Kolme," minä totean hieman ymmälläni, ettei pappa tuota muista. "Niin kolome. Vaan olihan se sellasta vaan." Hän jatkaa vielä pitkään, kunnes isä kysyy tästä Kallelasta. Pappa kertoo. Juttu jatkuu, kunnes Pappa alkaa taas puhumaan talousongelmista. Hän kertoo Amerikan ja espanjan matkoistaan. Sitten hän siirtyy takaisin terveydentilaansa. Silmissä on kuulemma vikaa, einäe lukea, kun vesi alkaa valua silmistä. Jossain vaiheessa hoitaja tuo iltapalan, ja lääkkeet. Pappa alkaa kurotella pitkillä ohuilla käsillään kuppia ja laittaa sokerit kahviin. Hän laittaa toisen lääkkeen kahviin, jolloin isä huolestuu. Hoitajakin tulee paikalle, ja kysyy, että mitäs sinä sen sinne pistit, ja isäkin ihmettelee mokomaa, eihän se mikään poretabletti ollut. Pappa on kuitenkin varma ja sanoo:"Enhän minä tyhymä ole! Siinähän se menöö kahavin seassakin." Toisen tabletin hän pistää suoraa suuhun ja hörppäsee kahvia. Hän kittää hoitajaa. Käytävältä kuuluu yhä vanhuksen huutoa. Isä katsahtaa kelloa. "Me ehkä voitaisiin jo olla lähdössä." Kellosta hän muistaa."Niin, muistahan siirtää kelloa eteenpäin, kun talviaika vaihtuu." "Jaa..." Toteaa pappa. Sitten hän muistaa vielä asian. "Kattokaa nyt sen fammun (Isoäidin) perään. Se tarttis kyllä saara johoonkin päin hoitoon. Eihän se sillä järjellä enää kotona pärjää," pappa neuvoo Ironista, että isoisän järki vielä toimii, mutta hän on sairaalassa kun ei enää pääse liikkeelle, mutta isoäiti taas on kotona, vaikka tämä ei enää oikein muista lyhytkestoisia asioita, ja hokee kaikkea 10 kertaa. Ei hän kuitenkaan täysin "pöpi" ole vielä. ,"Minen täältä enää kotihin kummankaan pääse," Hän toteaa synkkänä. Me sanomme, että lähdemme, ja että tulemme taas käymään. "No hyvä. Kyllä tämä taas tästä helpoottaa!" hän toteaa, ja hymyilee kun lähdemme.
Hän on taas saanut purkaa vanhaa sieluaan.

"Ei ole olemassa ihmisiä jotka sinällään olisi huonoja, pahoja tai väärässä. On vain ihmisiä jotka eivät tiedä kaikkea tai eivät ajattele samalla tavalla."
-Janne Pihlaja

TUlin approlta. Tarvitseeko nyt sitten muuta sanoa.

Näillä mennään :D

Teht.1

Vanhasen tapaus kaikkine tapauksineen on tuonut esille tämän suuresti esillä olleen kysymyksen kaikenlaisten poliitikkojen yksityisasioiden julkisuudesta. Eletään siis muutos kautta politiikassa, mutta muutos, mihin ollaan menossa ei ole se, että poliitikkoilla alkaa olla entistä ”hurjempi” yksityiselämä. Päinvastoin, sillä tämä on jo ennen ollut näin, mutta nyt vain media alkaa olla kiinnostuneempi tällaisista.
Mutta Vanhasen tapauksessa on huomattava, että kyseessä on Vanhasen ex avovaimo, ja se, että tällä Vanhasen julkisuudella tämä alkaa myydä kirjaa, joka kertoo pääministerin ja ”taviksen” yhteisestä intiimistä elämästä on jo suorastaan henkilökohtaisuuksiin menevää. Toisaalta kirjaa voisi neutraalilta kannalta pitää terapoivana kirjana, joka kertoo maamme johtavan poliitikon yksiyisen puolen. Tätä kirja ei tee, vaan se tuo vain suoraan esille asioita Vanhasen intiimistä elämästä, mikä on mielestäni tuomittavaa.
Mutta menisikö kaikki näin kuten Vanhasen tapauksessa kävi, jos Vanhasen sijaan kyseessä olisikin joku muu julkkis. Vastaus on ei. Sillä poliitikko on julkisuudestaankin huolimatta vain poliitikko, eikä hänestä usein ole tarkoituksen mukaista tuoda esille mitään erityisenpää luonteestaan tai yksityis elämästään, sillä hän elää vain työlleen kansan puolesta, eikä lehti jutuilla tai julkisuudessa ylipäätään olemisella, vaikka tämä on kuitenkin on joskus tehtäväkin poliitiikassa ja kansan suosiossa pysymisen takia. Toisin sanoen siis tavallinen ”julkkis” on jo ljulkisuuteen tulemisellaan antanut kaiken yksityiselämänsä julkisuuteen, joten tällainen kirja ylipäätään olisi turha. Joten kyse ei ole siis siitä, että pääministeri olisi jotenkin tässä suhteessa lain yläpuolella. Tämä on vain ennakko tapaus, ja hyvin mielenkiintoinen sellainen.
Toisekseen on myös mainittava ettei kyseinen kirja myöskään käsittele mitenkään Vanhasen poliittisia kannanottoja tai että hän olisi jotenkin halunnut tuoda suhdettaan Ruususeen ilmi. Miksi siis todellakaan pitää hyvän maun tai lain mukaisena tuoda tällaista kirjaa esille?
Mielestäni tämä kirja on siis varsin tuomittava. Se paitsi horjuttaa politiikan ja yksittäisen poliitikon uskottavuutta, on lisäksi mauton eikä käsittele mitenkään mitään, mitä voisi Vanhasen kaltaisesta poliitikosta kertovasta kirjasta odottaa. Sitä paitsi mielestäni olisi kirjaa jostain henkilöstä kirjoittaessa käsitellä aihetta niin, kuin ei itse tuntisi niin intiimisti tätä henkilöä. Mutta tässä tapauksessa on raa’asti käytetty suoraan sanoen hyväksi suhdetta Vanhaseen. Minusta tällaiseen kirjoittamiseen tarvittaisiin vähintäänkin asianomaisen lupa. Toisaalta on yhdentekevää kenestä tällaisen kirjan tekee, sillä se on yhtä tuomittavaa. Syy siihen on vain, ettei kukaan ostaisi kenestä vaan kirjoitettua kirjaa. Vanhasta ei siis ole mielestäni kohdeltu tässä käsittelyssä liian puolueellisesti.



Teht:3
Kokoomuksen nuorten liiton tulevaisuus kulkee käsi kädessä ukko-puolueen kanssa, ja siksi onkin hyvä minusta, että toimittaisiin osin samoilla linjoilla, kuin ukko-puoluekkin, tai ainakin että meillä olisi samat toiminta tavat. Tämä voi olla hankalaa, koska nuorilla on usein tarvetta uhoamiseen ja aggressiiviseen vastakkainasetteluun, joka juuri sotii Kokoomuksen laatimaa Toivo-kamppanjaa vastaan. Vahvana uhkana on siis eriytyminen ukoista. Varsinkin maalaispaikkakunnilla, näillä ukko-puolueen jäsenillä on varsin kielteinen suhtautuminen nuorten liittoon, ja siihen täytyisi saada muutosta, niin nuorten liiton, kuin ukko-puolueenkin taholta, sillä jo itsessään puolueen nimi ”kokoomus” tarkoittaa yhteen kokoamista, ja sillä olisi syytä mennä. Tosin tässä saattaa tulla vastaan se, että nuorten liiton olisi tarkoitus olla trendikäs ja juuri nuorille suunnattu, ja ennen kaikkea ukko-puoluetta kaksi askelta edellä. Ja erillaisia järjestöjä onkin puolueen sisällä syytä olla, mutta liiallinen sooloilu, voi mielestäni olla liitollemme kohtalokasta. Toinen tulevaisuuden näkymä on poliittisen toiminnan lisääminen, sillä meidän olisi syytä panostaa ennakkoluulottomasti kunnolliseen poliittiseen toimintaan ja opettaa politiikan mainioita puolia nuorisolle, ja lopettaa jäsenten liiallinen ”sisään huvinpidolla” huijaaminen vaan pitää jokaisessa tapahtumassa jonkinlainen poliittinen vire päällä. Jos vasemmistokin on siihen onnistunut, miksemme mekin voi. Tosin paremmin meillä on nuorison poliittinen aktivointi onnistunut mielestäni kuin Demari ja KePu:nuorilla, sillä ne ovat näiden eri poliittisten nuorisotoiminnan eri ääripäitä, ja niitten toimintaa on meidänkin syytä pitää silmällä.

Tässä siis wanha surullisen kuuluisa kokoomusnuoren valitusvirsi, joka teki läpi murron 10 arvosanalla tekstitaidon kokeissa aikoinaan. Harmi kyllä se 10 oli 10/60... :/





Polittiinen korrektius ei johda mihinkään



Mielestäni asia, jota pitäisi lukiossa kannustaa enemmän käyttämään, on oppilaan oma mielipide. Koulut ja lukiot eivät onneksi kuitenkaan tukahduta oppilaan mahdollisia mielipiteitä, eivätkä tarjoa omiaankaan, mutta se ei koska peruskoulussa siihen ei kannusteta, olisi lukiossa syytä tämä ottaa enemmän esille. Ei ole syytä olettaa, että 16-vuotiaalla olisi kanttia ajatella omilla aivoillaan, vaikka hän muuten olisikin kuinka lahjakas tahansa.

Tätä ongelmaa ei voi ratkaista kotikasvatuksessakaan, sillä lapsuus iässä ollaan liian nuoria, ja teini-iässä ollaan jo etäännytty usein liikaa vanhemmista. Tällaisten nuorten tulevaisuus ei näytä hyvältä, sillä jos heillä ei kerran ole omaa mielipidettä, millä ihmeellä he sitten voivat ymmärtää tai olla kiinnostuneita politiikasta ja vaikuttaa siten itse heitä ympäröivään maailmaan. Tällaisen tiedonhaun pitäisi sitten tapahtua koulun ulkopuolella, mutta miten oppilas sitten tajuaisi sitä hakea, ellei koulussa sitä neuvottaisi. Oma alotteisuuskin siis puuttuu, mikä johtuu peruskoulun tavasta opettaa, eikä sille välttämättä voi mitään. Oppilaiden tapana on aina todeta asia hyödylliseksi tai hyödyttömäksi siten, liittyykö se suoraan opiskeluun tai vapaa-ajan hauskanpitoon, vai hyötyykö siitä jotain konkreettista, kuten rahaa. Jos ei niin silloin se on hyödytöntä ajanhukkaa. Tällaisiksi "hyödyttömiksi" koetaan usein mm. poliittiset nuorisojärjestöt.

Kouluissa vaaditaan liikaa analysointia. Pitäsi tätä vastoin siis muodostaa omia, mutta myös perusteltuja ja asiallisia mielipidevastauksia, pelkän analysoinnin sijaan. Tällöin vastaukset olisivat yksilöllisiä, ja se helpottaisi niin oppilaan, kuin opettajankin työtä.Lukion tarkoitushan on kodin ohella kasvattaa nuoresta sivistynyt ja fiksu aikuinen. Mitä hyötyä olisi tulevaisuudessa sitten olla sellainen aikuinen joka tietää kaikesta kaiken, muttei omista mitään omaa näkemystä mistään sen enempää.

Tässä olisi taas yksi aukko, joka on itse oppilaiden välillä, sillä oppilaat eivät usein puhu mistään opiskelua hyödyntavästä asiasta mielellään esim. välitunnilla. Mutta jos heillä jokaisella olisi jokin poliittinen kanta, saattaisi hyvinkin syntyä erittäin mielenkiintoista, ja kehittävää keskustelua, josta kaikki osapuolet ja osaanottajat hyötyisivät. Tällaista ilmiötä voitaisiin hyödyntää vielä käytännöllisemmin oppilaskunnissa. Poliittista kasvatusta ei pitäisi nähdä sellaisena eripuraa oppilaiden välille nostattavana mörkönä, ovathan oppilaat sentään sivistyneitä lukiolaisia!


Kirj. Janne Pihlaja
varpuheenjohtaja,
Länsi-Uudenmaan Kokoomusnuoret ry.

"Tyhmin ihminen ei ole sellainen, joka ei tiedä mistään mitään ja on aina ihan pihalla. Tyhmin mahdollinen ihminen, on sellainen joka uskoo tietävänsä kaikenja säheltää omiaan, muttei tiedäkkään ja lopulta itsekin huomaa olevansa tyhmä."

-Janne Pihlaja