Näinä hetkinä kaipaa sellasia iltoja, sateisina päivänä varsinkin, että vietetään
aikaa hyvien kavereiden parissa, syödään sipsejä tai popcorneja ja katotaan leffoja.
Komediaa, nyyhkyä, kauhua. Ei sillä niin merkitystä.
Joinain sateisina päivinä taas kaipaisi jotain speciaalia henkilöä viereensä, jonka
kainaloon käpertyä, katsella sateista ilmaa ja juoda kaakaota. Jonka kanssa vain viettää
rauhallinen koti-ilta.
Kolmas vaihtoehto sateiselle päivälle on nukkua kotona.
Neljäs vaihtoehto on lähteä ulos sateeseen joko kävelemään, tai istumaan sateenvarjon
alle johonkin nättiin paikkaan.
Ja helposti sateisina päivinä rupee muistelemaan asioita, mitä on tapahtunut kuukausia
takaperin. Ikävän todellisina ja selkeinä tulee mieleen muistoja, jotka ehkä toisaalta
haluaisi unohtaa. Muistaa jokaisen hetken tarkasti ja sydäntä vihlovasti.
Onko elämä samanlaista päivistä toisiin? Löytämättä mitään sellaista, mikä elämässä pysyisi?
Tällä hetkellä ei tule mieleen ainuttakaan asiaa, joka ei mun elämässä olis muuttunut. Ei tule
mieleen ainuttakaan ihmistä, joka olisi pysynyt yhtä läheisenä mulle kaiken tämän ajan, mitä
olen elänyt. Ei tuu mieleen paikkaa, joka olis sellanen, johon haluaisi aina mennä, olisi aina
halunnut mennä. Ei pitkäaikaista paikkaa, jossa olisi aina ollut.
Mihin tässä elämässä voi loppupeleissä luottaa? Voiko itseensäkään luottaa? Ja kuinka usein asiat
meneekään juuri toisella tavalla kuin on suunnitellut.