<san-nu> Oi reetta pieni, mun suun kieli. Mä suo ikävöin vain, ja luokses kaipaan illoittain. Oot mulle tärkeä kulta, vähän niikuin kukkamulta. Milloin taas nähdä saan, hymysi sulon ilokkaan ? Eli milloin sä mun kaa kahville tuut ja mukaas otat kaikki luut ?