IRC-Galleria

Tuokaa minulle herra Bellin pää ! Se perkele keksi todella ahdistavan laitteen, joka alistaa meidät ikuiseen sosiaalisten kontaktien ikeeseen. Suomalainen ei luovu puhelimestaan hetkeksikään. Se on paskallakin mukana. Puhelin on kuin liimautuneena käteemme. Aina kirjotellaan tekstiviestiä tai sitten heitellään jotain mitäänsanomatonta lätinää luurin syvyyksiin. Entäpä jos joskus ei huvita vastata puhelimeen? Sitä joutuu myöhemmin selittelemään. Selitä siinä sitten etten jaksanut vastata, koska tiesin, ettei sinulla ole kuitenkaan mitään asiaa.Sama pätee naisen kanssa puhumiseen. Minkä takia minun pitäisi muka ilmoitella itsestäni, kun olen reisussa? Ei se puhelu minua takaisin kotiin saa. Mikseivät ihmiset voi vain ymmärtää, että on olemassa henkilöitä, jotka vihaavat puhelimessa puhumista. Minä olen sellainen henkilö. Tai oikeastaan vihaan vielä enemmän puhelimen soimista, sillä tiedän mihin se voi johtaa.
Puhelin soi aina väärään aikaan. Se soi silloin kun haluaa maata yksin krapulassa eikä siedä minkäänlaisia ihmiskontakteja. on vain kontakti pitkän syljen eritykseen ja vessan kaakeli- ja emalipintoihin. Tälläisena hetkenä joku vitun Urpo-Antero kyselee, että onko krapula. '' olit kuulemma eilen sammunut baariin.'' Saatna, että kiinnostaa siinä pöntön edessä hartausta harjoittaessa ja armoa rukoillessa ruveta vielä muistelemaan edellisen illan kulkua jonkun tekopirteän ihmisapinan kanssa !