IRC-Galleria

Repun täytää lohkareilla,
mieteillään joka ainoan loukon
Miehen kouran kokoisilla lehtolapsilla alakulon
Katkeran kappaleen kerrallaan hän keräilee
ja jokaisen mukaan saa mahtumaan
Tuskin neuvoja kyselee

Selän päälle nostaa murheen,
kylmän kajon kulmilleen
Vihan ottaa vyötäisilleen, marssitahdin taivallukseen
Käynyt on kaunaansa kuljettamaan
ja omastaan ei irti päästä milloinkaan

Muistoissaan on mielikuvaa monta,
silmitöntä syyllisyyttä,
pahaa mieltä pohjatonta,
petettyä ystävyyttä
minne ikinä ne kantaakaan,
hän luovuta ei aarteitaan,
taakkaa kantaa harteillaan,
kuin rakkaintaan

Kuollessaan kuorman jättää hän lapsilleen
Saavat kolmanteen ja neljänteen sukupolveen
taakan kantaakseen
Koston kierrettä saa kuljettaa,
kuormasta uskonsa ammentaa
He eivät luovuta aarteitaan,
taakaa kantavat harteillaan,
kuin rakkaintaan