Kävelen siltaa pitkin kohti rakkauden avoimia ovia,
mutta kumminkin ne suljetaan minulta.
Toinen nainen kävelee ohitseni,
hänelle ovet aukenevat.
Nainen on täydellinen vastakohtani.
Täydellinen päästä varpaisiin.
Mutta miksi en saisi tuntea rakkautta?
Enkö kelpaa tällaisena?
Kun hänet nään toisen kanssa,
täyttyvät suoneni adrenaliinistä.
Viha ja rakkaus kulkevat lävitseni,
vahvempina kuin koskaan.
Eivät sanani ja tekoni kuuntele järkeä,
menevät oman pään mukaan.
Tulee tehtyä tuhat ja sata pahaa,
mutta olo on helpottunut.
Kaikki se tunne kadonnut.
Jäljellä on vain tyhjyyttä.
Tää tunne on kamala,
en sitä haluaisi tuntea.
Ei ketään,joka välittäisi.
Ei ketään,joka lohduttaisi.
Ei ketään,joka rakastaisi.
Ei ketään,joka auttaisi.
Ei ketään...
Kyynel vierähtää poskelleni,
kyynel nimeltään yksinäisyys.