Kone laskeutu viisi tuntia sitten sateiseen ja kylmään suomeen. Taakse jäi kaikki se ihana ja mikä tulee pysyyn mun sydämes aina ja haluan sinne pian takas. Se ei vaan oo maa, johon mennään lomalle, se on paljon enemmän. Sinne jää osa sydämestä ja sinne on pakko päästä uusiks. Eniten jäin kaipaan uutta ystävääni Numia ja sitä lämpöä, mikä siellä on. Aamulla oli aina niin rutiinia herätä ja hakea pyyhe pojilta ja hipsiä kotoisan taxikojun ohi hymyilevien ystävien ohitse vaihtaen muutaman sanan Numin kanssa. Seuraavaksi saikin tuntea kuuman rantahietikon ja auringon paisteen. Kun tuli kuuma, saattoi vain juosta muutaman metrin ja sukeltaa aaltojen sekaan ja snorklailla sateenkaaren väristen kalojen kanssa. Kolme viikkoo meni kuin siivillä, vaikka omaa kultaa olikin tosi kova ikävä ja sen ja kavereiden takia on ihana tulla kotiin <3 Bussissa ahmin silmilläni thaimaata niin paljon, kuin ikinä pystyin ja vähän siinä tais kyyneleitäkin meinata tulla. Viimeisen auringonlaskun näinkin lentokoneesta ja sanoin mielessäni vielä viimeiset jäähyväiset ystävilleni <3 Toivottavasti pääsen pian takaisin :) I love Thailand <3