--
Käveli tien leveydelt, pummi röökii kavereilt,
iso poika jouko kingi, se jolle kaikki on vitsii,
muijii tulee ja menee,sil on niit joka sormelle,
kimmat vaa tanssii sen mukaa, onha se nii kuumaa kamaa, sais kenet vaa haluaa.
Kaiken sen takaa, on tavalline poika vaa,
sil oli aikasemmin vaikeet, vanhempie ero on edellee haikee,
se etti rakkautta, iha väärist muijista,
nii kulu pitkät viistoista vuotta, eli poika täysi kadulla,
ku kerra sit tapahtu jotai hyvää, yhtenä tavallisena päivänä,
se törmäs neitii, se oli siisti ja nätti, ei mikää horo, vaa kiltti ja viato,
katso suoraa silmii, pienemmäl poika kääns mp kolosen volyymii,
kysy muijalt "tekiskö mieli kahvii?",
nii ne tutustu, poika kerto itestää, oma isä kuollu, äiti on teholle
joutunu, liikaa kai juonu, tai aineit taas ottanu...
Tyttö kerto vanhemmat on porvareit, veli pyrkii eduskuntaa, ja ite se
vihas sitä teeskentely paskaa,, se oli sille vaikeaa.
Sit tyttö esitteli pojan vanhemmillee, se ei ollu niitte mielee,
vanhempien mukaa, poika oli ulkomaalanen paskanpuhuja, elää sossun
rahoilla, käyttää hyväks tyttöä, lähtekööt sovulla vetää, menkööt vaik
rakkaasee itääns.
Tää oli eka kerta ku tytön pääs nii kiehahti,
kaikki esteet ja säännöt väistyi,
"mä rakastan tota poikaa, ootte pelkkii porvari rasisteja,
yleistätte liikaa, tää on erilaista."
Niin tyttö ja poika lähti, vanhemmist taakse muisto vaa jäi,
molemmat eli kaduilla, asu lastenkodissa,
niil oli välil vaikeeta, mut pysy yhdessä,
ja rakasti toisiinsa, nii vuodet vieri,
tyttö yhtäkkii koulust kuuli, vanhemmat viikonloppuna haudattii, tyttö
itki, sydän särkyi,
vaa poika oli tukena, se ties milt tuntus vanhempien kuolema,
mut sit tuli riitoi, jätkä velkoihi hukkui,
ne riiteli,enemmänku useesti,
oli syrjähyppyi, tyhmist valehteli,
kumpikaa ei ollu enää onnellinen, poika sortu siihen mihin vannos ei
ikinä koske, huumeet tuli osalliseks,
sen elämää, kaikki muuttu iha yhtäkkiää,
just ku ehti luulla, kaikki on erilaista, enää ei joudu kärsii
menneisyydestä, että vaa tulevaisuudel olis merkitystä.
yhtenä iltana sit poika oli vetäny bissee, toine toisensa jälkee, istu
alas nurmikolle, alko kelaa,
sen elämä meni silmie ees, ku filmi rulla,
muisti kaiken mitä koki pikkulapsena,
ku isi äitii hakkas,
ku joutu kattoo, veren valuvan pitki mattoo,
ja ku ambulanssi tulee, kyyneleet alkaa valuu pitki poskee,
vertas menneisyyttä nykyisyyteensä, ties viel rakastavans tyttöä,
ei tää saanu tähän kaatuu, mitä järkee yrittää uudellee rakastuu,
ku kerran on se oikee kohalle astunu,
poika nous seisomaa, hoiperrellen lähti kävelee pitki junaraiteita,
saapu tytön luo, myöns "hei rakastan suo",
ne halas ja itki, toisistaa ei päästäny irti,
lähti onnellisina skootterilla, mut matka päätty tuhosasti päi puuta.
Rest in peace tyttö ja poika, teiän elämä oli yhtä sotkua, mut nyt
levätkää rauhassa, rakastakaa toisiinne vaiks taivaassa<3