........... Mä oon ihan kuollut.
Eilinen niin tappo mut. Mutt mä mä synnyin uudestaan.
Ah oikeesti mä en muista siitä nimmaritilaisuudesta mitään. Paitsi ne ihanat hymyt. Ne vinot hymyt. Ne pehmeät kädet. Ah tuokaa moppi ja ämpäri. Mä olin oikeesti rutistaa sen iison julisteen muodottomaks möykyks :3
Ja se keikka...
Aika parhaat paikat sain. Alussa olin jossain korvessa ihan takana, mutt myöhemmin löysin itteni tokasta rivistä Kein puolella. Mitkä näkymät~
Dio-kaste a lá Erina ja Kei! Mä en oikeesti pese näitä hiuksiä enää ikinä!
Jajajajaja ku Kei pomppas yleisöön sen pää kolahti suoraan mua päälakeen. Mmm, paljon lakkaa sanon mä.
JA VOI VIDOLL MIKARUN KROPPAA!
Oikeesti miten voi olla jotain vastaavaa? Se oli niin perfekto, niin jotain ollakseen jotain ja oikeesti olemassa ja aito ja äwäwäwä moppi tänne lattiasta menee kohta läpi!
................ mä oon varma, ett sillä oli jossain vaiheessa vetskari auki...
Ja mun oikea käsi on nyt niin holy... Kein hiukset, Mikarun käsivarsi (mikä haba) ja vatsa (se....on...niin.........ah)
Denkan rumpusoolo oli aika jytä.
Mutt keikan paras hetki oli kyllä se kymmenen sekunttia. Jossain vaiheessa Keistä keskelle kävi mieletön paine ja ihmismassa joka imas mut mukaansa. Mua rupes itkettää ihan mielettömästi, ja paruin surkeana Mikarua. Se katto mua __ihan__täysin__suoraan__silmiin ja liikutti sormeaan silmäkulmassaan demostroiden kyyneltä. Mä en tajua mikä jutun pointti oli, mut se ei oo varmaan pääasia.
Pääasia on, ett mä oon niin onnellinen ku voin vaan olla.
JA Larjus sai palan Mikarun pyyhkeestä. Ja mä siitä palan ~<3