IRC-Galleria

MAALLA MAAN ALLA MAAN TAVALLA!

Puuttuu;
Sakset
Vesiväripaperia (A3)
Musta peitevärinappi
nappikuulokkeet

Musavisan toiselle sijalle sijoittumisen vuoksi minulla on krapula. Hiipuva sellainen. Aika shit kun tietää odottaa ja tietää mitä odottaa.
Eli Al-kaida vinland me oltiin ja voitettiin juomapalkintoja. Ei siinä mitää ja Hedakonda voitti Trivial Pursuitin.

Steen ja Peitsamo oli kova pari! Ait! Yritin ottaa kuvia mutta jotenkin ne epäonnistui. Eilisiltainen alkoholin vaikutus saattoi tehdä kuvaajalle tenät.

Sitten mä ostin eettisistä syistä palestiina-huivin. Rautatieaseman kojusta. Siinä huivissa tuoksuu meri ja hiekka. Kuuma.


_____________________________________________
Darra: "Ensin toivoo, että kuolis ja sitten toivoo ettei kuoliskaan."


_____________________________________________
Ja Matin ja Tepon serkun Sepon ääniala on tenori.

Kannattaa tsiikailla Steen1:n sivuja, sillä ihan lähiaikoina tullaan julkaisemaan siellä minun ottamiani kuvia.

jahas. Olen haaveillut lävistyksestä tai jopa muutamasta sellaisesta.
Mut muuten vituttaa ja nukuttaa.

Kuulemiin!

Ja miksi päiväkirjaani lukiessa minun ikäni näyttää olevan (20,84), mutta profiilisivullani se on (20,83)? Onko galleria huono matikassa?

Lankakoriin käperryn
siihen uneen pieneen unohdun

vaan jo huutaa mamma räiskäleille
ja kappas,
pienin jaloin vauhdin alle

Muurahaisen selkään kiipeän ja lujaa laulan lurautan.

Siskoani huudan mua etsimään ja
hunajalla houkuttelemaan

Talviorava minulle heiluttaa
ja se pian jo sen unohtaa

vaan minä pieni, suurisuinen
tyttö punaisen iloinen,

sinä et voi unhoittaa

sillä
pieni kuin mutteri, joka elämää oikein oivaltaa
ja lankakoriin kohta
jälleen nukahtaa.

Minä olen sellainen,
tyttö sinunkin kaltainen
pienessä pähkinänkuoressa,
taikka kurpitsassa suuressa.

Kaksi seikkaa estää ihmistä toteuttamasta unelmiaan; hän ajattelee että ne ovat mahdottomia, tai sitten kohtalon pyörä tekee äkkiä täyskäännöksen ja ihminen näkee unelmiensa muuttuvan joksikin mahdolliseksi juuri kun osaa vähiten odottaa.

Mutta sillä samalla hetkellä herää pelko, pelko sellaista tietä kohtaan jonka määränpäätä ei tiedä, pelko elämää ja sen tuntemattomia haasteita kohtaan ja pelko siitä, että asiat joihin on tottunut katoavat ikuisiksi ajoiksi.

Ihmiset haluavat muuttaa kaiken ja samalla toivovat että kaikki jatkuisi ennallaan.


s. 38

Haluan nähdä aamujen yksinäiset rautatieasemat ja kulkea kahvilaan, joka tuoksuu kaardemummalle.


Haluan nukkua puiston penkillä ja syödä sämpylää paperipussista.