Mitäköhän kertoisi.
Olin ensimmäistä päivää koulussa aikoihin. Kahdeksan kuukautta olin tekemättä mitään. Tänään riuhtaisin aivoni naulasta ja kävelin ulos. Kävelin. Paljon.
Aloitin kävelyni klo 8.30. Kävelin viisitoista minuuttia ja istuin toiset viisi minuuttia. Sitten kävelin portaat alas ja ylös ja laituria suoraan. Istuin jälleen viisi minuuttia. Kävelin vielä kaksi kilometriä. Kävelin luokkiin. Kävelin kansliaan. Nousin portaita. Tutustuin suuriin kolmijalkoihin ja pimiöihin. Studioihin ja grafiikkapajoihin. Istuimme nurmella ja poltimme savukkeita. Käveltiin ruokalaan. Istuttiin tuoliin vuorotellen, pidettiin nimilappua kasvojen alla ja meidät kuvattiin. Kaiken käytävillä norkoilemisen jälkeen käveltiin ja juostiin junaan. Hiki käveli otsalta alas leukaani.
Helsingissä käveltiin linnanmäelle asti ja takaisin. Voitin kuulokkeet arvontakojusta.
Kaikki on niin naiviia. Minäkin olen.