Mä putosin sun ansaas.
Mä tiesin että enkelit, on kieroja kun rinkelit.
Kun pilvellesi pyrähdin.
Oon ystävä mustelmien.
Tarpeeksi niistä mä saa en.
Siks sun kanssas ei jää leikkimään jäisi hai tai härkäkään.
tässä oon taas ilman kypärää.
Ja kohta nuolen haavoja, syviä ja suolaisia.
kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää.