Mitä helvetin järkeä on kenenkään luottaa kun kaikki puukottaa sua vaan selkään? Mitä järkeä on ketään rakastaa kun joskus se kuitenkin satuttaa? Mitä järkeä on elää jos ei ole mitään minkä takia jokaisen päivänsä jaksaa? Enpä nyt keksi parempaa, sattumoisin tää helvetin elämä vituttaa. Tulis joku ja ampuis tai pyyhkis muistot niin vois ehkä jaksaa..