IRC-Galleria

JoNnAsI

JoNnAsI

love will keep us alive♥ but sometimes it just hurts....

Blogi

-

[Ei aihetta]Maanantai 18.01.2010 18:10

Hiljaista
on yksin huoneessa
tuntuu kuin kukaan ei kaipaisi.
Kuin kukaan ei välittäisi.
Kuin millään ei olisi väliä.
Elämä on tylsää,
kuin eläisi vain turhaan

[Ei aihetta]Maanantai 18.01.2010 18:09

Tää päivä on jokasta väsyttäny,
rasittanu ja pahoin kohdellu.

Satuttanu ihmistä joka hermot
menettää jossei muualle pääse.

väsyttänyt niin ettei enään jaksa
mitään tehdä.

Rasittanut päätä että hermotkin menee ja pää särkee.

Taas tää kamala päivä

[Ei aihetta]Maanantai 18.01.2010 17:52

No, mitä se sitten on,
se että välittää toisesta?
Luulen sen olevan sitä että
tulee vastaan, silloinkin kun ei jaksaisi,
eikä oikeastaan huvittaisikaan.
Luulen että se on myönnytyksiä,
paljasta totuutta ja kirvelevää kaipuuta.
Tiedän että se on jotakin aivan muuta
kun palavaa rakkautta.
Tiedän sen olevan sammunutta intohimoa
ja orastavaa pelkoa.
Ja kaikki tämä on kauneinta
mitä ihminen on synnyttänyt.
Se on väsymystä, kipua,
ikävää ja kauhua ja kaiken sen
olemme valmiita jaksamaan,
vain jotta saisimme pitää toisen
ihmisen lähellämme.

[Ei aihetta]Maanantai 18.01.2010 17:35

Jos elämä olisi sen arvoista…
sinua ei enään olisi!
Jos saisin kerrankin vain tehdä
sen mitä mieli tahtoo..

.. repisin sinut palasiksi
niin kuin sinä revit minut.
Upottaisin puukkoni sinun
rintaasi niin kuin sinä upotit
minuun…

Mutta ei! Sydämmeni ei salli sitä.

[Ei aihetta]Maanantai 18.01.2010 17:08

lisää tämä päiväkirjaasi nähdäksesi
kuinka moni kaverisi uskaltaa
sanoa sinulle: rakastan sua <3

Vittu ku voi olla tyhmää porukkaa!!!Maanantai 18.01.2010 15:55

Huolehtikaa vittu vaan omista asioistanne!!!
Älkääkä mun asiosta juorukko!!!!

tosi kuin vesi <3Perjantai 15.01.2010 01:31

Ystävät - ovat kuin arpia, jotkut ovat pysyviä ja jotkut katoavat ikiajoiksi.
Rakkaus - on kuin housuun kuseminen, kaikki sen näkevät, mutta sinä vain tunnet sen.
Seurustelu - on kuin oksa, se joko kestää ikuisesti, mutta jos oksalla on paljon muitakin se katkeaa ja sattuu pirusti.
Riidat - ovat kuin takku, selvittämiseen saattaa mennä monta tuntia tai päivää, ja se sattuu sinua, mutta silti onnistut siinä jos vain yrität.
Jättäminen - on kuin paha yskä, kaikki sen kuulevat ja tietävät, mutta sinä vain tunnet sen tuskan.
Pettäminen - on kuin karkkipussi, nautit siitä salaa jonkun kanssa, mutta sitten kun joku saa teidät siitä kiinni niin se nautinto loppuu pian.

[Ei aihetta]Keskiviikko 13.01.2010 19:49

Oon tienny jo kauan et näin tapahtuu!! En vaan halunnu uskoa sitä!!

[Ei aihetta]Keskiviikko 13.01.2010 19:39

Katkaistaanko monen vuoden ystävyys väärinkäsityksen takia??

:"((Keskiviikko 13.01.2010 19:24

Olen kuin yksinäinen korvakoru. Joskus minulla oli omistaja, hän rakasti minua, eikä minun koskaan tarvinnut olla yksin. Edes yöksi hän ei ottanut minua pois. Painauduin hänen tyynyään vasten ja yhdessä lipusimme kohti höyhensaaria pienellä kaarnalaivalla. Koskaan en tuntenut olevani yksinäinen …kunnes hän kadotti minut. Nyt olen aivan yksin. Ei ketään missään, ei ketään. Hän tipautti minut vahingossa mereen ollessaan uimassa. Nyt kalat mulkoilevat minua pahasti. Kerran yksi niistä yritti jopa syödä minua. Hän tipautti minut vahingossa metsään. Nyt lojun yksin sammaleilla. Syksyisin lehdet tippuvat päälleni ja peittävät minut kokonaan, jottei hän enää koskaan voisi löytää minua. Katselen joskus lintuja jotka lentävät ylitseni. Ne liitävät korkealla -tavoittamattomissa. Hän tipautti minut vahingossa kiviselle kadulle. Olen tallaantunut katukivien väliin, kun ihmiset ovat survoneet minua. Kukaan ei voi löytää minua täältä. Talven tullen päälleni heitetään joko soraa tai suolaa, joka kirvelee silmissäni enemmän kuin sitruunan kuorista puristettu mehu.

On hylätty olo….se on pahempi kuin kateus tai viha. Minut on hylätty. Rakkaimmat ystäväni, he hylkäsivät minut. Tuskin he edes tiedostavat sitä, he vain sulkevat minut pois ja unohtavat kokonaan. Enne se ei ollut niin. Muistan kun minulla oli heleä nauru ja ystäviä aina ympärillä…nyt kaikki on toisin. Itken ja itken vähän lisää. Kyynelista olen kasvattanut sadetta, jotta ruukkukasvini voisi kasvaa… se on kitukasvuinen. Jos kastelisin sitä makealla vedellä se kasvaisi nopeammin kuin mikään muu. Siitä tulisi kaunein kasvini, samalla ainoa. Silloin työntäisin sormeni syvälle multaan, pehmeään multaan. Hymyilisin. Antaisin mullan tunkeutua kynsieni alle, enkä enää koskaan puhdistaisi niitä.

Odotan…odotan vain sitä, että minut löydetään uudestaan. Odotan, että joku huomaa minun puuttuvan. Odotan, että joku tulee luokseni ja pyytää minua ystäväkseen…odotan, odotan, odotan…
-