Ehkä toi kaikki on teidän mielestä hauskaa, mutta joku joka on
kokenu ton saman ja aiheuttanu samaa tuskaa muillekkin, voi sanoa, että KAIKKI SE KOSTAUTUU AIKAA MYÖTEN ! Se tuntuu nyt oikein
hyvältä teolta, mutta mietippä asiaa niin, että oot se, jota kiusataan, 10 vuotta vanhempi tai ei ehkä niinkään vanha, jotain 3-5 vuotta vanhempi ja sä alat kertaamaan sun lapsuus ja nuoruusajan muistoja.
Lapsuus menee hymyillen ohitte. Muistat kuinka sait ekan lempilelus, jota olit
niin hartaasti ja pitkään toivonut tai kuinka ostit
ensimmäisen lelusi kaupasta, säästämilläsi rahoilla. Kuinka
tykkäsit salaa siitä naapurin Kallesta, vaikka aina sitä kiusasit.
Sitten yhtäkkiä elämä ei ookkaan niin ihanaa, vaan se alkaa muuttumaan
vakavemmaksi, hankalammaksi. On enemmän riitoja ystävien ja
vanhempien kanssa. Ei löydykkään sitä kenelle tai mihin purkaa viha, huomaa kuinka muut on paljon onnellisempia, kuin sä itse. Kuinka ne muut vaan haukkuu, tönii ja keksii perättömiä juttuja susta. Vaikka kuinka sä toivot, että ne jättäis sut rauhaan niin, niin ei tapahdu..
Se ahdistuksen tunne, kaikki ne muut tunteet seuraa sua loppu elämän ja muokkaa susta ihmistä tähän päivään. Ne tunteet piiloutuu sun sydämmeen ja nousee pintaan vielä joku päivä, hyvin hyvin voimakkaina.
Ps. Mä en vaan enään jaksa kattoa vierestä, ku toinen voi
pahoin.
