Niinpä niin, huomenna tulee 17 vuotta täyteen
kun olen tätä kivipalloa, jota maaksi kutsutaan,
kierrellyt. Paljo nähty, enemmän näkemättä, ja
kaikkea en koskaan tuu näkemäänkään.
Sinänsä kuitenkin voin kliseisesti sanoa, että
matkalla oleminen on tärkeämpää kuin perille
pääsy...
"Sillä minun piti olla parempi, olla muuta kuin ne joita vihasin.
Sillä minä luulin että oisin enemmän, oisin enemmän kuin mihin minä yletän..."
"Kapeiksi käyneet on kasvot jotka mä tunsin. Kuihtuneet kuin ilma
vieläkään tiedä syytä. Useat päivät on olleet hiukan helpompia kuin eiliset..."