Jep, juuri näin. Eli toisin sanoen nostettiin Skallin kanssa laukkaa ja neiti kompastui, sekosi jaloissaan tai jotain vastaavaa, mutta seuraavaks oltiin kuitenkin kaaduttu. Jalkani jäi Skallin alle, mutta se nousi onneks heti ylös, minä myös. Siinä sitte äiti, isä, pikkusisko ja -veli, sekä Karon vanhemmat juoksi paikalle. Ja Karo tuli Larilla. Hetken aikaa oli ihan normaali olo - kamalaa kipua mukaan laskematta - mutta sitten alko pyörryttämään, eli silmissä sumeni ja en kuullut hyvin. Onneks mulle sitten neuvottiin mitä pitää tehdä, niin se helpotti. Karon isä sitte ratsasti Skallilla, ja minä istuin kentän laidalla kattelemassa.
Nyt olen tässä koneella, ja mulla on reidessä sellanen kylmä homma. Ei tossa kyllä vielä mustelmaa näy, mutta eipä mulle koskaan isoja mustelmia tulekaan.