Seistään kauon vierekkäin,
erillään, mut lähekkäin.
Mä uskallan vain olla vain hiljaa,
märkää maata tuijottaa.
Sanot; ilmat muuttuu taas.
Tahtoisin sua koskettaa.
Sanon; sateet vielä jatkuu.
Sisälläin kaipaus kiskoo kippuraan.
Mut kaiken,
ja kaiken kertoa jos vois,
silloin,
sä silloin säikkyisitkö pois.
Jälleen mä pelkään,
ennekuin torjutuksi tuun.
Mä etsin jonkun muun.
Ilta päivä hämärtää,
katseessasi nälkää nään.
Kenen harteet kaiken kestää.
En osaa lähteä,
enkä oikein jäädäkkään.