IRC-Galleria

Tarina siitä, mikä kaikki voi mättää.

Etsiessäsi
vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon naisia, joten
hymyilet
kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi. Vuorosi tullessa
tarkistat
mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta. Kaikki
kopit ovat
varattuja.

Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes
kaataen ulos tulevan naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki.
Ei haittaa, olet pidättänyt
niin kauan että pelkäät kastelevasi pian
housusi.

Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun äidin keksimä,
ei epäilystä)
on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin
jos sellainen
olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan
varovasti mutta

nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan
rinnallesi
(ä?itisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!),
lasket housusi
ja otat "asennon".

Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet
lihaksesi alkavat
täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta
koska sinulla ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä
paperilla, pidät
"asennon".

Harhauttaaksesi ajatuksesi pois
tärisevistä reisistäsi
kurottaudut kohti vessapaperitelinettä, jonka
havaitset olevan tyhjä.
Kuulet päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että
jos vain olisit
yrittänyt pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa
puuttuvan paperin.

Reitesi tärisevät kovemmin.

Muistat pienen
paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka on yhä
laukussasi. Se
saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman varovasti. Se
on suunnilleen
peukalonkyntesi kokoinen.

Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa
ei ole lukkoa. Ovi iskeytyy
laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja
heittää sen taaksesi pöntön
vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla
kun yrität
työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja
rypistyneen
paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön. Menetät tasapainosi
ja putoat
istuimelle. Istuin on märkä, tietenkin.

Kömmit äkkiä ylös
tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä. Paljas
ahterisi on tehnyt
tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan bakteerin ja
eliön kanssa
paljaalla renkaalla, koska et vuorannut sitä paperilla - jota
ei tosin
ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.

Tämän kaiken
seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin on
niin hämmentynyt,
että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin saaden
aikaan hienon sumun
vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja

alkavat valua pitkin
jalkojasi kohti kenkiäsi.

Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen
jottei pöntön valtava imu veisi
sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa
luovutat. Pöntöstä roiskuva vesi ja märkä
istuin ovat tehneet tehtävänsä ja
olet likomärkä vyötäröstä alaspäin.

Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä
pyyhittävissä on purkkapaperilla, jonka
löysit taskustasi ja livahdat
kopista ulos ja lavuaareille pestäksesi
kätesi.

Et keksi miten
automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi kuivaan
paperipyyhkeeseen ja
kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon.
Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä
huomauttaa kantapäähäsi takertuneesta
vessapaperinpalasta (missä sekin
äsken oli!?).
Revit paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen
lämpimästi, että hän
saattaa tarvita sitä piakkoin.

Ulkona odottaa
rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt vessaan,
hoitanut asiansa ja
tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee,
mikä kesti niin kauan -ja miksi
ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?

Tämä tarina selvittää vihdoin
miehille, mikä naisilla kestää niin kauan!
Se paljastaa vastauksen myös
toiseen yleisesti kysyttyyn kysymykseen;
Miksi naiset menevät vessaan
pareittain. Kaveria tarvitaan vartioimaan
ovea, pitelemään käsilaukkua ja
ojentamaan paperipyyhkeitä oven
alta!

kopsasin hönölt:D