Autuaita ovat hengellisesti köyhät, haavoittuneet.
Viisaus tulee vasta viisi metriä myöhemmin.
Herra, jos Sinä olisit ollut täällä,
ei veljeni olisi kuollut.
Syvyydestä minä huudan Sinua Herra, kuule kun
minun huutoni huutaa. Sinua vastaan olen
rikkonut, minun syntini, siirrä ne itään,
älä länteen. Iankaikkisesta iankaikkisuuteen.
Jeesus, veljemme, itkee yhä surevien kanssa.
Sanoo sen viimeisen sanan, antakaa hänen jo mennä.
Ei mitään outoa tekstiä, ei kuin kuvastimesta.
Vaan kasvoista kasvoihin.
(ei viisaus löydy sitä etsimällä, vaan elämällä, tutkimalla ja kokemalla, toivon että terveysalan opistossakin tämä tajuttaisiin, jokainen meistä on paha jollain asteella, kysymys siitä vain että mitä päätät tehdä, sama mitä teemme, ainakin yksi on meidän puolellamme, sitä on viisaus.)