Tunteeton hiljaisuus,
tunteet vei hiljaa must,
äänetönt kidutust,
elämist tunnetasol,
henkist sakinhivustust.
Kiltteyden kipuja,
auttavii katseit,
mut ne ainoostaa katsoo sivusta.
Sydän sykkii,
mut ajatusten kans eri rytmii.
Ne viritti mulle ansan,
kiitän syvästi
ja kumarran,
sain elinikäsen tunnevamman.
Tänään mä hymyilen,
vaikka ne yritti musta
repii irti sen.
Osaatko ees kuvitella
miten mä elämän
nyt näen.
Jälkeen sateen ja sään tumman,
löysin elämälle suunnan.