Käsissä arpii jotka kaikki voi nähdä//
mut harva tietää niis mitkä on mun sydämessä//
Paha toivoo mitää tät parempaa//
sitä tunnetta ku aidost haluu elää mä pysty en muistaa//
Voinko oikeesti parantuu täst? //
vai opettelenko tottuu siihe ku mut haukutaa rumaks ämmäks//
Melko sama, ei jaksais oikeet enää kiinnostaa//
vielkii se sama tyttö joka ennen itki piilossaa//
Mut tänäpäivään julkisest//
Saisko sen päivän takas milloin muutuin surulliseks//
Ehk voisin sit tän kaiken muuttaa//
voisin taas suunnitella parempaa tulevaisuuttaa//
Haluisin tähä elämäni lopettaa//
mut meillä päin voittoo vast maalissa juhlitaa//
Oonko mä kuunnellu ohjeita ylipäätää koskaa//
miks sit kuuntelis nyt, muitten elämä on isto nuotio ja omani on jo tuhkaa//
anteeks, mut tän parempaa mä en oo pystyny//
oon kuitenkii vaa pieni tyttö joka synkää metsää on eksyny//
Itsemurha on heikoille//
tämä selvä,
kuka sitte kiels sit mua hypää junan alle ?! //
Masentunumieli, mitää muuta en omista//
ahdistunu olo jopa omassa kodissa//
"mulla on parempi olla", en usko tota enää itekkää//
ollu kaks kertaa suljetulla,
EN OO TEHNY SUUREMPAA VIRHETTÄÄÄ //
Jos siit muka on ollu jotaa apua//
ni moon sitte Mooseksen poika//
Onks tää muka elämää//
ku joka vitun päivä joutuu häpeemää itteää//
No siitä en voi syyttää ku yhtä ihmistä//
ja hänet mä löydän joka vitun päivä kun katson vaa peilistä//
Tammikuussa ku painoin 43 olin
MELKEIN tyytyväinen itteeni//
sit jouduin johkuu vitun osastolle, nbe pakotti syömää ja sain vitullisen migreenin//