IRC-Galleria

Tää on joku maailman surullisin biisi, vaikkei mulla ole hajuakaan mistä tää kertoo.

Miksi ihminen on niin tajuttoman ruma aina itkettyään kauan? Pitäisi varmaan kiertää koko talo ovelta ovelle ja pyytää anteeksi aiheuttamaani häiriötä. Kaikki se huuto ja muu paska muutaman typerän asian takia. Ja yksi loukkaus, joka tuskin irtoaa musta koskaan. Huoh.

Like I said, I'm so fucking tired of it.

Riippumatta siitä, kuinka paljon tämä seuraava sanavalinta huvittaa eräitä kahta henkilöä... mä oon niin täynnä sitä, ettei mun kykyihin uskota. Niin vitun täynnä. (Olisin luultavasti itsekin huvittunut, ellen olisi niin surullinen.)




Mun tekisi mieli laittaa äitille viestiä, että ei tarvikaan tulla huomenna käymään liikkeessä eikä tarvi hakea mua täältä. Ehkä antaa sille huomenna koira ja kissa vietäväksi kotiin. Sulkea puhelin lopullisesti ja sitten vaan kerta kaikkiaan jotenkin kadota. Musta tuntuu että se olisi parempi vaihtoehto kuin kohdata kaikki ihmiset tällaisena, tuijottaa vaan seinää ja mutista jotain epämääräistä jos joku kysyy jotain, ehkä vääntää parit tekohymyt ja kieltäytyä kohteliaasti kahvista. Kävellä yksin kotiin ja istua koko ilta sohvan nurkassa tuijottamassa seinää - taas.

Mulla on hiipivä tunne, että mä olisin sellainen vielä maanantainakin, kun Ville tulee takaisin. Mun piti mennä tänään helluntaikirkolle, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen mainitulle mieshenkilölle enää toista kertaa, kun ensimmäistä se ei kuullut. Ehkä sitten ens viikolla, kun se ei ole kotona.
Ellen mä tee katoamistemppuani sitä ennen, mutta tuskinpa. Mä olen niin kamala suunnittelemaan, että mä kyllästyn ajatukseen ennen kuin olen edes päättänyt, miten teen sen.






"MÄ sentään oon palkkatöissä."

I'm so fucking tired of all this explaining.

Says something about us, että kun Ville lopetti puhelun, mä kaaduin sängylle onnellinen hymy naamallani, kyyneleet silmissä ja mutisin että kuinka mä rakastan sitä miestä. Ja me puhuttiin jostain ihan arkisesta, kaupassa käymisestä vissiinkin.

1. Mene neljänteen kansioon kuvatiedostoissasi
2. Valitse sieltä neljäs kuva
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä ihmistä tekemään sama


Mä ja Ville joskus iäisyys sitten mun entisessä huoneessa. Koneella. :D Ei kai tuossa muuta sanomista oo.


Haastan: No enkä haasta.

Provinssi oli iiihana. Placebo, Don Johnson Big Band ja Ting Tings oli aika loistavia kaikki, Don Johnson Big Band ehkä paras. Ting Tings olis varmaan ollu parempi, jos ei oltais myöhästytty siitä melkeen puoli tuntia ja jos oisin ollu vähän vähemmän väsyny ja joka paikasta kipeä. Ei meinannu tulla tanssimisestakaan mitään, ku sattu hartioihin ja jalkoihin niin paljon. Mut kivaa. Ja eilen illalla oli vähän hauskaa erään tutun kustannuksella. Toivottavasti se nyt ei loukkaantunu kun me niin naurettiin sille, mutta kun se oli vaan niin fucking koominen. :D Kuvasin siitä yhen videonkin. Heittää just mehupurkkia mäkeen siinä. 8D Näin kavereita. Seinäjokelaisia kolme kipaletta ja evijärveläisiä vähän enemmänkin. Olin yllättävän tervetullut niidenkin seuraan. Luullakseni ainakin, siis. :D Ja joku jätkä nipisti mun niittipantaa, kun oltiin kattomassa Opethia. Ville varmaan muuttuu mustaksi kun kerron sille aiheesta.

Täällä on ihana hirveä siivo. Enkä kyllä siivoa ennen kuin huomenna joskus kun jaksan nousta. Äsken tein ruokaa ja kuunteiln DJBB:n uutta, jonka ostin tänään, ja totesin että se on hyvä. Ja kaduin taas tänään sitä, etten ostanut sillon kerran Anttilasta sitä niitten ekaa. Ne soitti siltä levyltä eilen Disco San Franciscon ja oli ehkä hiukkasen euforista meininkiä. Kaikki tanssi aivan fiiliksissä Tommy itse mukaan lukien ja ah. Mulla oli korsetti päällä ja tuli pikkusen kuuma. Joku kiharapäinen pukumies (siis nuori jätkä) katteli mua välillä vähän vinosti, kun tanssin sen vieressä, ja mä vaan nauroin sille.

Nyt vois pelata tai jotain. En mä vielä halua nukkumaankaan mennä. Vaikka ehkä nukuttais. Mut mä söin just. Aika pahaa ruokaa kyllä, ihan liikaa soijakastiketta.


Ja hei kiitti kaikille ihanille ihmisille tästä viikonlopusta! Olitte mahtavia, vaikken sitä ehkä sanonutkaan.

Kaupunki on muuten täynnä omituisen näköistä porukkaa. Provinssiporukkaa. Hauskaa. Eilen tosin joku ihan raiskaajan näköinen mieshenkilö tuli mua vastaan. Hyi kamala. Justiin eilen Sanna kertoi jotain kauhujuttuja, että Seinäjoella on hirveän paljon raiskaustapauksia. Ja se mies oli kauhean näkönen. Semmonen ihme hiippari, näytti vähän sekavalta ja sitte kuitenki silmät oli semmoset pelottavan tarkkaavaiset.

Ja se kyyläs.

No siellä se kissa taas veti naamaansa äiskän rakkaita ruukkukasveja. Huoooh. Muthei nukuin yhdeksän tuntia tauotonta unta! Kävin suihkussakin. Ja nyt syön tomaattileipää ja juon teetä. Noin neljänkymmenenviiden minuutin päästä vien koiran kaupunkiin. Pelottaa hieman. Mutta kyllä se siitä.

Musta on hauskaa kun nykyään aina ihmiset ihmettelee, että onko mun hiukset oikeasti näin kiharat, kuin ne on silloin kun olen suihkun jälkeen jättänyt ne kampaamatta. On ne.

Mä siivosin! Se on kyllä vaarallista. Tai siis Vilelle on vaarallista, kun minä siivoan. Sain taas kauhean raivokohtauksen, kun niitä sen papereita on oikeasti joka paikka täynnä. Ei luulisi olevan niin kamalan ylivoimaisen vaikeaa kerätä ne yhteen kansioon ne kaikki laskut ja muut enemmän tai vähemmän "tärkeät" paperit. Jos minä en niille mitään tekis, niin ne lojuis vaan ympäri kämppää koko ajan ja tyyliin koira vetäis ne naamaansa ja sekin ois mun vika kuulemma. Ja sitten se valittaa että kun ei löydy työtodistuksia. Johtuiskohan se siitä, kun ne paperit on ihan sekasin joka paikassa. ARRRRRRRRGHHHHH. Sanoin sille tuosta puhelimessa ja se oli taas niiiiin ärsyyntyneen kuuloinen. Vittu joo. Muutan kohta muualle jos ei se ala ryhdistäytyä.

Tohvo huutaa, huutaa, huutaa ja huutaa. Se oli myös iloisesti oksentanut tietokonetuolille, hiphei! Syöny kuitenki taas mun ruukkukasveja. Ja se huutaa siis siksi, että se haluaa ulos metsästämään lintuja. Haluaisin melkeen päästää sen sinne. Mutku se vaan kuolis siellä. Ruukintie kun hurisee tuossa vieressä. Äääää.

Huomenna koiran kans töihin, hohoho. :D Oli tänään lievästi sanottuna levotonta iltapäivää siellä. Ja hajotin koneenikin vissiin. Tai siis ompelin siinä vetoketjuhalkion viimeistä trenssiä ja sitte neula putoaa, katkeaa, ja kone rupeaa päästämään ihan ihmeellistä ääntä. Eikä sitä neulaa meinannu saada irti sitte ollenkaan. Mutta sai Sanna sen sitte. Ja housut tuli valmiiksi. Piti ottaa niistä vetoketju pois ja laittaa napit tilalle. Aika haastava homma, mutta sain mä siitä ihan kunnioitettavan näköisen. No, olis voinu olla parempikin, mutta se oli sentään eka kerta kun teen housuihin napitushalkion.
Ja yksi "pakollinen" trenssi sieltä jäi puuttumaan, muttah voi itku. Ikään kuin asiakas hoksais yhtään mitään.

Kävin myös ostamassa ompelukoneenlamppuja ja leipää liikkeeseen ja myöhemmin Provinssilipun Minnalle. Annoin myös rahaa kerjäläiselle ja tein sen onnelliseksi. Ihmiset katto mua niinkun hullua, kun laitoin sille rahaa siihen koriin. Ja ne myös katto mua niinkun hullua, kun mun korvikset lepatti tuulessa. Onse ihmeellistä.

Ois kiva osata mennä nukkumaan.
Nyt kun ei oo enää mitään hyviä kirjoja mulla täällä, niin sorrun sitten koko ajan olemaan koneella.

En mä mennytkään tänään sinne juttuun kun rupesi satamaan ja ärg. Ens viikolla sitte.