IRC-Galleria

Brianin ääni jotenkin kiteyttää tämän fiiliksen kerta kaikkiaan täydellisesti.

Mä olin jo menossa nukkumaan, mutta päätin kirjoittaa päiväkirjaani ja sitten siinä kirjoittaessani mä tajusin jotain enkä voinut enää harkitakaan nukkumista. Menin jotenkin ihan pois tolaltani. En ole surullinen enkä järkyttynyt, jotenkin vaan ihan käsittämättömän tietoinen ja vähän ymmälläni. Tai siis no joo, oonhan mä sen tiennyt jo siitä asti, kun oli ne wanhojen jatkot Ruurikkalassa, mutta silti. Senni on ehkä yksi niitä harvoja, jotka saattaa vain tästä tekstistä tajuta, mikä mun mieltäni tällä kertaa painaa. Ainakin kun sanon, että se liittyy erääseen kesään ennen ysiluokkaa.

Ai niin, hyvää syntymäpäivää, Kakko. - Kiitos.

Kuinka voi olla niin käsittämättömän vaikea ymmärtää itseään ja omia valintojaan? Ja niin helppoa katua niitä?

Väri pääshä. Kauhia nälkä. Mut en ny oikeen viitti ruveta syömään, ku siinä taas kestää ikuisuus kun mä syön. Näistä hiuksista näyttää taas tulevan aika tyhmät. Juuresta ihan platinablondit ja muualta taas tollaset... argh. Just sellaset. En halua tietää millanen takkupesä nää on sitte ku pesen värin pois. Mut kyllä se siitä varmaan helpottaa sitte. Oli nää edellisenki blondauskerran jälkeen aluks kauheat, mutta sitte ne pehmeni jonku ajan päästä.

Vieraita tulee näköjään jo tänään. Senni ja Minna.

Mulle soitti joku tyyppi Osuuspankista tänään. Pitää mennä allekirjottamaan jotain papereita koska oon pian "aikuinen". Niin se mies sano. Ja se puhu ihan hiton hiljaa. Mut en tajua yhtä juttua. Miks mun pitää mennä Evijärven konttoriin tekemään ne bisnekset, kun asun Seinäjoella ja mun kotikunta on Seinäjoki? Eli mulla ei pitäisi olla enää mitään virallista tekemistä Evillä, paitsi että siellä on sukulaisia. Mut ei se voi olla mikään syy. Tyhmää. Pitää kysyä siellä pankissa sitte, että voinko mä jatkossa käydä pankkiasioilla kotikaupungissa.


Mä haluaisin jo kouluun!

HaaHAA mä sain Records Are Foreverin biisit toimimaan soittimellani. Piti ripata levy uusiksi että sai tiedostomuodon uusiksi. En vaan tajua että miksei sille muka kelvannu mp3. O_o Jos se oli joku oddball.

Yritin nukkua, mutta ei tässä metelissä saa unta. Naapurissa on vissiin kotibileet ja porukka juoksee porraskäytävässä ja Ruukintie huutaa ja mä en oo ihan varma, mutta kaupungiltakin saattoi kuulua jotain musiikkijyminää. Tangothan siellä toki on, mutta en mä tiiä mihin asti ne siellä soittaa. DAMN tulikin just mieleen, että mun piti kattoa telkasta sitä tangohommaa, kun siellä olis ollu yks nainen, jolle korjailtiin pukua Gildressissä. Mut ei sitte. Kylläpä Arja kertoo huomenna, että näyttikö se puku ihan hirveältä.

Mun ei pitäisi ruveta lukemaan noita suomi24:n keskusteluja oikeasti ikinä, masennun vaan. Kuten taas. Siellä haukuttiin kaikki maailman koiranomistajat lyttyyn ja otin sen tietysti henkilökohtaisesti. Toisinaan ois niiiiin kiva olla vaan välinpitämätön. Mut ei.

Huomenna vois vaikka yrittää ehtiä värjätä hiukset. Sitte kun niistä tulee hirveät käppyrät niin voin ruveta kulkemaan pussi päässä.




Lievää masentuneisuutta havaittavissa. Johtuu lähinnä siitä, että mua väsyttää ihan sairaasti eikä huvita mennä sänkyyn koska siellä joutuu kieriskellä ja tympääntyä. No. Ei kait tässä muukaan auta. Söin iltapalaksi tomaattileipiä ja join vähän sitä viiniä minkä Minna jätti tänne. Tuli vähän älytön olo, kun menin ylisiistin kämpän sohvalle istumaan viinipullo ja leipälautanen kädessä. Kuuntelin mä jotain musiikkiakin vissiin, mutta en muista mitä. Jotain tunnelmaan sopimatonta tietenkin. Tais muuten olla Lacuna Coilia.


Mulla on joku karmaiseva aavistus, että lauantaista ei tuu maailman mukavin päivä.

Trallalallalalalalallalaaaaaaaaaaaah. Dippidii. Tipetihippidii. Dipadadupadadippadaa.


Sain itseäni niskasta kiinni! Ja se kannatti! Oon ollu koko illan lievässä euforiatilassa, mitä nyt Villen ärhentely vähän häiritsi autuutta, mutta se mennee ohi. Oli ihanaa laulaa. Oli ihanaa muutenkin. Paitsi että unohdin kaulahuivini sinne yhteen naulakkoon, mutta ei voi mitään. Kyllä sen sieltä saa.
Olin siis helluntaikirkolla Sateet lähetä! -tilaisuudessa. Mä jopa avasin suuni siellä kaikkien kuullen. Kun se Martti kysyi että mistäpäin oon.
(Tämä niskasta kiinni ottaminen viittaa siihen, että olen yrittänyt potkia itseäni perseelle jo vaikka kuinka kauan, että saisin mentyä tuonne kyseiseen tilaisuuteen. Mutta tänään mä onnistuin, vaikka hermoilinkin niin että melkein laskin alleni.)



Aiheesta Octahedon sen verran, että ensin mä aattelin että Teflon on aika hyvä ja Cotopaxi kans ja sitte mä aattelinkin että nehän on kaikki aika hyviä ja nyt mä en osaa sanoa mikä olis paras. Mikään ei oo huono, paitsi loppupään yks tai kaks biisiä on vähän oddball, mutta niistäkin varmaan jotain vielä paljastuu. Since We've Been Wrong jää aina soimaan päähän. Ai niin! Ja Desperate Gravesin kertosäe kuulostaa niiiiin joltain ihan muulta kuin Mars Voltalta. Se on kuin jostain radiossa soivasta biisistä. Muuten biisi on kyllä ihan voltamainen, mutta se kertsi on ihan weird.

Mun pitäisi käväistä suihkussa, mutta mä en tiedä onko mulla yksiäkään puhtaita alushousuja. Noo, lainaan Villeltä ja pesen pyykkiä huomenna. Ja tiskaan. Ja siivoan. Ja teen tuolle matolle operaatio Sitruunamehun. Täytyy siis myös käydä kaupassa ja ostaa suihkepullo ja sitruuna poikineen.

Pitäis vissiin myös vähän suunnitella niitä viikonlopun (ehkä) tulevia partyja. Mun oli tarkoitus kehittää jotain jännittävää ruokaakin, mutta eilen illalla ajateltuani asiaa päätin, että ehkä tyydymme pizzaan jos se kelpaa mahdollisille vieraille. Leffanvuokrausideani voisin jopa toteuttaa. Makuunissa oli kivan oloisia leffoja siellä yhdessä hyllyssä. Pitääpä muistaa huomenna useampikin asia. Mun pitää myös käydä postissa hakemassa paketti. Ja hiukset vois ehkäpä värjätä huomenna, jos enää kaiken siivoamisen jälkeen jaksan.

Meniköhän ees biisin nimi oikeen. Kai se. Niin! Ville tuli kotiin ja kertoi ostaneensa mulle lahjan. Kysyi että käykö se etukäteen annetuksi synttärilahjaksi. Se oli hankkinut mulle jostain Octahedronin! Prismasta kuulemma löytyi yksi ainut kappale. Nyt se meni Juntusen ja sen toisen kaverinsa (jonka nimeä en ikinä muista) kanssa johonkin ajelemaan, kait ne Giganttiin oli menossa or something. Hämmästyttävää, että kykenin kuuntelemaan Voltaa jonkun Villen kaverin läsnäollessa ilman että tuli yhtään hankala olo.

Uusi Volta kuulostaa hämmentävän rauhalliselta ja hyvältä (tietysti). Mutta eihän tästä voi mitään sanoa, ennen kuin sen on kuunnellut ainakin kahdesti. Cedric kuulostaa erinomaiselta, sen verran uskallan sentään sanoa.

Wää-äää-äääh. Haluun pyörän. Toimivan pyörän, jolla voi ajaa ja jossa jarrut ja vaihteet toimii moitteettomasti (eikä päästä korviahuumaavaa vinkunaa) ja jolla voi ylittää suojatien ja ne ärsyttävät kadunreunukset ilman että perse hajoaa.

Taidan mennä ens syksynä töihin. Siis illoiksi ja viikonlopuiksi. Jos kaksoistutkinnoltani siis ehdin. No, ainakin viikonloppuisin kerkeän mainiosti. Ja sitten mä olen jo 18. Ja sitten mä saan rahaa ja mä voin säästää ja mä voin ostaa itselleni pyörän.

Vituttaa aina kävellä joka paikkaan tai olla riippuvainen jonkun toisen autosta. Jos mulla olisi kunnollinen pyörä, niin motivoituisin paljon paremmin lähtemäänkin johonkin such as tapahtumiin, joihin on pitänyt jo monta kertaa mennä, mutta olen jättänyt menemättä koska en jaksa kävellä.

Autokortti ei sen sijaan edelleenkään kiinnosta oikeestaan yhtään. Mä en vaan näe syytä hankkia sitä. Vaari kyllä soitti toissapäivänä ja oli niiin varma ja niin varma että kyllä mä sen haluan. No. Jos se sen haluaa maksaa, niin en valita. Mutta en mä oikeasti tarvi sitä korttia. Täältä pääsee junalla ja bussilla joka paikkaan, myös Evijärvelle jos on tarpeeksi aikaa. Ja jos mulla olisi se pyörä, niin kaupunkiliikkumisongelmakin olisi ratkaistu. Meneehän täälläkin tietysti busseja, mutta mä en ole vieläkään oppinut käsittämään niitä aikatauluja ja sitä paitsi ne maksaa. Vähän kylläkin, mutta maksaa kuitenkin.


Ville on kotona. Tai ei se nyt ole, koska se lähti kaupungille tai johonkin, kuulemma kauppoihin kattelemaan. What ever that means. Pyysi mua mukaan, mutta päätin jäädä tänne, koska onnistuttiin jo riitelemäänkin aiheesta aamupuuro. Ja mä vaan kysyin että oliko se pahaa, kun Ville kahden ruokalusikallisen jälkeen sanoi ettei enää jaksa syödä. Sitten se veti herneen nenään. Huoooooh.

Oon ihan violetti. Lakkasin mun kynnet, jopa varpaista, mikähän mua vaivaa. Tilasin myös netistä erään jutun, joka on pitänyt hankkia jo iäisyys sitten, hmm. Olen tänään vähän yllättävä. Vahasin myös sääreni, mikä oli kaikkein kummallisinta. Inhoan sitä aktiviteettia, etenkin kun ne fucking "jälkihoitopyyhkeet" (ei sitten typerämpää nimeä keksitty) aiheuttaa mulle ihottumaa ja kutinaa ja mur. Lahjoitan varmaan loput vahaliuskat äitille kun seuraavan kerran menen kotiin. Omituisuuksistani jatkaakseni; tein viimeinkin sen vaatekaapin siivouksen. Sain sieltä jätesäkillisen verran vaatteita, jotka heivaan johonkin SPR:n kirppikselle tai keräykseen tai jotain. Ehkä mä annan Minnan ja joidenkin muiden kyylätä valikoimaa että tahtooko ne sieltä jotain. On siinä kait jotain neljät kengätkin, yhdet aika uudet jopa. Not exactly my cup of tea, ne on pinkit korkokengät. Semmoset typerät peruskorkkarit, en osaa olla niitten kans. Ei niissä oo mitään hienoa. Kokoa 40, jos ketään kiinnostaa? Ja on siellä yhet toisetkin korkkarit, tummanruskeaa mokkanahkaa, ihan nätit. Ne oli kai kolmeysit. Äiti ehkä haluaa ne. Ja tosiaan sanokaa jotaki jos haluutte tsekata sen säkin että onko siellä jotaki kivaa. Ei ne kaikki ollu mun mielestä rumia, en vaan ikään käytä niitä.

Mulla oli tänään vaikea asiakas. Tai ehkä se oli helppo asiakas, kun se teki työt mun puolesta. Ja oli koko ajan sillä asenteella että "ei tuo teinilikka kyllä tiedä mistään mitään". Voi että mä sitten rakastan niitä.

Mutta kotimatkalla olin yhtä hymyä ja aiheutin jostain syystä hämmentyneitä ilmeitä etenkin keski-ikäisten miesten naamoille. Hmm.


Joo no tulkaa nyt sitte tänne vaikka lauantaina 11.7. kello neljäntoista eli kahden jälkeen, jos haluatte. Kävi ilmi että joku olisi ollut sittenkin tulossa, wau. Oon otettu. Pitää aina vähän loukkaantua niin sitte saa toivotun tuloksen. :D Toimii ainakin Villeen. :D:D Kyllä mä sen lauantain saan varmaan vapaaksi, Arja jo lupasi mulle yhden lauantain, mutta en ollutkaan sitä pois. Ja Provinssilauantain mä olin poissa.

Pitäs tehdä ruokaa tai jotaki, mut ei mua huvita nyt. Ei oo ees nälkä. Voisin vaan käyskennellä Pleasereillani ja laittaa hiuksiani. No en mä jaksa sitäkään tehdä. On niin raukea olo.

No niin. Koska syntymäpäiväkutsuuni vastanneiden määrä oli niin suunnattoman huima (2 ihmistä, joista vain toinen oli varma tulostaan), niin antaa sitten olla, en järjestä mitään juhlia. Eli joo, kutsu peruttu, jipii. Olkaa iloisia ja hyppikää tasajalkaa niin mä voin vaikka viettää synttäreitäni yksikseni tietokoneen ääressä ensimmäistä itse ostettua sidukkaa litkien. Tai jotain.


Liisalle teen toki ruokaa, jos tuut käväsemään. Ja kait muillekin. Ihan sama. Katotaan.

Tänään olen enimmäkseen pudistellut henkisesti päätäni ja sanonut mielessäni: "Huoh, miehet!"

Siis oikeasti. Ei tarvi muuta tehdä kuin pukeutua minihameeseen. Ja ne alkaa käyttäytyä kuin idiootit. Yksikin jäi pakettiautonsa kanssa ihan naurettavan pitkäksi aikaa odottamaan, että ylitin tietä. Vaikka se olisi ehtinyt mennä siitä ainakin kolme kertaa siinä ajassa, missä kävelin sen tien yli. Nuoret miespuoliset asiakkaat ei meinanneet saada sanaa suustaan ja vääntelivät käsiään vaikean näköisinä mun seurassa, mutta kun Arja meni sinne, niin yhtäkkiä ei ollutkaan mitään kommunikointiongelmia. Yksi avasi mulle oven Ärrällä, mikä oli ihan kivaakin kyllä siis. Vaikka kuinka moni jäi tuijottamaan ihan typerästi. Varsinkin eräs hopparipoika, joka oli pukeutunut punaisiin. Se tuijotti ihan avoimesti koko sen ajan kuin se käveli kadulla mua vastaan. Tuijotin takaisin, vaikkei se sitä mun aurinkolasien takia varmaan nähnytkään.


Ja sitten aina välillä myös: "Huoh, naiset!"

Keski-ikäiset ja siitä ylöspäin menevät naiset tuijottaa siis niin myrkyllisesti että ei mitään rajaa. Hei haloo, se on pelkkä vaatekappale! Mitenhän se vaikeuttaa niiden elämää, että mä pukeudun niin? En käsitä. Muutamat vanhat pariskunnat pudistelivat päätään ja yrittivät tuijottaa mua niin etten vaan huomaisi mitään.


Joskus on yllättävän ihanaa vain valita kaapista ne rönttöisimmät vaatteet ja kulkea kaupungilla pää painuksissa ja ärtyneen näköisenä. Mutta aina silloin tällöin on myös suunnattoman ihanaa pukeutua vartalonmyötäisiin paitoihin ja liehuhameisiin ja jättää sääret näkyviin. Ja kulkea pää pystyssä, hymyillen. Mitä kaikkea sitä silloin näkeekään. (Ja kuulee.)



Tein jotain hassua ruokaa. Se on tuolla nyt vetäytymässä, otin sen just uunista. Saa nähdä onko se edes hyvää. Makaronilaatikkoa kai vähän niinkun, paitsi ettei hetikään. Joo, pitää varmaan mennä syömään kun rupean käyttämään pohjalaisten kieltä.