IRC-Galleria

Oh, we did one but I don't count that one...

Bar Koodi, 20.2.2008 klo 23.30 Hurautti RaJatapaus ilmoille rockklassikko Move It:in, ja siitä se Cadillac sitten hurahti käyntiin, Elviksen, Hurriganesin ja tovereiden hengessä vedimmä kuin viimistä päivää, nyt on voipunut, tosin vielä energinen olo... kyllä se tästä, vielä...


Bändi veti hyvin, vaikka kämmejä tuli, ei yleisö tuntunut niitä huomaavan :D noh, nuo kuulunevat asiaan :P

"Ladies and gentlemen, it's one for the money and two for the show, let's rock this house."

Cheers
Kainie -the decadent bass player

Tänään avovaimoni oli melkoisen ihanainen ^.^ päivä oli rakkautta ja suudelmia täynnä <3

Voin sanoa olevani onnellinen mies, kun sain tuollaisen naisen kainalooni, ja pääsin tämän kanssa saman katon alle :) ikävä on enää hetkittäinen olotila, kun toinen on sopivasti läsnä <3
Olkoon yhteisten päiviemme määrä vielä laskettavissa miljuunissa ^^

Cheers
Kainie -onnellinen avomies.

Joulu on täällä, ihan oven takana. :)

Se paljonpuhuttu stressi on sitten taaksejäänyttä aikaa, ja nyt aletaan hiljalleen rauhoittua, eikö niin?
Syödään hyvin, revitään lahjapaperia, juodaan glögiä (punaviinillä tahi ilman), napsitaan herkkuja ja löhötään kunnolla vuoden rauhaisimpana päivänä.

Tietenkään rakkautta unohtamatta. :)

Minulle ainakin joulu on rakkauden juhla, eli muistakaa rakkaitanne, sanokaa niitä kauniita sanoja, vaikkei niitä aina muuten muistaisikaan aina sanoa. Ottakaa rakkaanne lähelle, ja hiljentykää siinä lämmön tunteessa, joulun rauhassa ja rakkaudessanne ^^
Minä aion painaa rakkaani lähelle, silittää hiljaa ja kertoa kuinka rakastan. hukuttautua siihen tunteeseen ja olla rauhassa ensimmäisenä yhteisenä joulunamme. =)


Toivotan kaikille yhdessä ja erikseen oikein hyvää, rauhaisaa ja lämmintä joulua.
Rakastakaa toisianne =)

-Kainie

Tänään meille muutti kaksi mukavaa kolmevuotiasta kissaneitiä, Viikinki (Viksu) ja Naama, kotiutuminen tuntui olevan kivuttomampaa kuin ikinä uskoimma ^.^ ja nuo ovat jo suht. rauhallisia, vaikka talon ääniä vielä säikkyvätkin... Kaikki tuntuu kuitenkin sujuvan heidän kanssaan hyvin, rauhallisia, vaikkakin leikkisiä ja eläväisiä ovat, ja ystävystymmä kunnolla varmasti parin päivän sisällä :)

7.11.2007 Jokelassa, Tuusulan koulussa tapahtui traaginen ampumavälikohtaus. Kohtaus vaati ainakin 8 ihmisen hengen. Ota osaa ja laita nimesi tai nimimerkkisi tämän viestin perään, ja laita eteenpäin.
JANSKU, shortyy, Sandra,Sanni,Jenna, Miitta, Tuuli,Aki,miKO, Jönssi, ||JaFFa||, ssuz-, Tuhlaajatyttö, Heiskanen_, patkis,|Juustonen|,_bbyrr, Nicolette, Samperi84, _Jenni__ , ttuuliii, oqpo, ^feever^ henkka zimPer, Emm4- , emmihomo,hhattu,Bammssee],Dar--,esshi,jjonna--,judda|, DiiD, ankka__, MidnightPoison,[an-u],enkeli_94_,^^eessi, ggrau`, Ninyn, Mamih , ailuj , neäw,idAveli,nety,llispet, hhann,kimi_,-mmira-,viviän,jjjennnna,eijjja,{-Nele-},Samael_Satan,Alegra,Kainie

Joku m****u oli varastanut myön netin!
Nyt tosin asia on korjattu, ja netti palautettu to it's rightful owners ^^

Pahoittelemme jälleen katkosta :P

Cheers
Kainie

...a Kemiläinen now.

Eli niille, jotka kaiken tuon muuttohäsellyksen keskellä jäivät informaatiopimentoon:
Kaksi viikkoa sitten minä ja tavarani muutimme erään ihanaisen tyttösen kanssa saman katon alle mukavaan pieneen kaksioon Kemin keskustassa, aivan kaupungintalon varjoon :)

Lisäksi olen totennäköisestikin aloittamassa maanantaina ravintola-alan opinnot päätyäkseni tarjoilijan ammattitaitoon :D

Mitäs muuta, niin!
I'm back at the action! Eli internet palautti sosiaalisen elämäni entiselleen tänään 07.10.2007 :D

Cheers
Onnellinen avomies, Kainie.

Aurasi pääväri:

Lila

Lila ihminen on täynnä unelmia, fantasioita, enkeleitä, keijuja ja muita satujen ja tarujen ihmeolentoja. Lila ihminen elää unelmien maailmassa ja saattaa seikkailla internetin ja tosielämänkin roolipeleissä paljon sujuvamin kuin arjen askareissa. Hänen sisällään elää mahtava taikuri tai uljas ritari, eikä todellinen elämä tunnu tarjoavan hänelle mahdollisuuksia näyttää toisille todellista kauneuttaan.

Lilan ihmisen mielikuvitusmaailma on todellisuutta paljon kauniimpi ja puhtaampi. Siksipä hän mieluummin elääkin mielikuvissaan kuin oikeasti omassa arkisessa ja kalpeassa ruumiissaan.

Herkkä lila on unelmoija ja tuulihattu, jonka on vaikea tarttua arjen rutiineihin. Hän mieluummin pakenee päiväuniin kuin ottaa vastuuta sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Rahan ansaitseminen ja säännöllinen töissä käyminen on vastenmielistä tälle kauneuden palvojalle, joka mieluummin yrittää löytää viimeisiä viattomuuden rippeitä unelmistaan. Niistä voi tehdä runoja ja lauluja, mutta sekään ei ole lilalle niin kovin tärkeää - hänen ei tarvitse saavuttaa mitään konkreettista ollakseen onnellinen. Hän haluaa vain olla rauhassa ja seikkailla mielikuvituksensa loputtomissa aarreaitoissa ja satujen lumotuilla saarilla.

Yhteentörmäys todellisuuden kanssa onkin lilalle joskus väistämätön, sillä toisten on vaikea ymmärtää tätä ²haihattelijaa², joka ei osoita minkäänlaisia vastuuntunnon merkkejä. Lilaa on kuitenkin turha yrittää muuttaa, tai edes ymmärtää. Hän kulkee omia polkujaan ja saattaa tiputtaa jälkeensä hyppysellisen tähtipölyä, jonka ansiosta toisetkin hetken aikaa oivaltavat elämän todellisen kauneuden.

Aamuinen kaupunki, -usvainen, odottava ilma ja lahes tyhjät kadut. Oma unelias kaupunkini.

Se odotti tuhlaajapoikaa palaavaksi "riijausreissultaan" pohjoisesta, raukeasti jäseniään venytellen se sulki syliinsä, tuohon suureen, kaikenkokeneeseen syliinsä.
Vihertynyt oli kaupunkini, ottanut kesän vastaan, kaunistunut, aivan kuin vironnut henkiin lopullisesti tuosta kylmän talven julman tyrannian ikeestä.

Kotiinpalaaminen on aina lopulta erittäin mahtavaa, jopa ihanaa. Vaikka sitten pohjoiseen jäikin tyttö, ja kaipuu tämän käsien kosketuksista, huulten pehmeydestä ja kauniista sanoista, kaikesta tuosta rakkauden pehmeydestä, valtasikin tämän pojan jojunamatkan aikana. Kolkko toisen luokan pikajunavaunu ei ollut omiaan helpottamaan tuota oloa.
Pohjoinen kaupunki oli viihtyisä, miellyttävä heräillessään vielä silmiään aukoen uuteen kevääseen.
Sinne toistekin!

Kuitenkin, nyt taasen kotona, odottaen, kuulostellen ja katsoen mitä elo tuo tullessaan.

Cheers.
Kainie.

It was the day nobody cried.
At least that's what they said, -those who know everything.

Still, when I closed my eyes and listened very closely I could hear them, tears, falling down on sad cheeks. One for the broken heart, another for loneliness, one for a far away love, yet another for a lost friend, or maybe friendship, one for cruelty, and one just for tears' sake.

All of those tears.
On the day nobody cried.