Musta ilmestyi viikonloppuna uusia puolia.
"Höpsis sentään!"
Kaikki tietää sen, että puhun paljon ja
kun oon väsynyt puhun vielä enemmän.
Nyt kaikki tietää sen, että kutian herkästi.
Polvet on arat.
"Henkka kato!! Hähähäähähä!"
Kaikki tietää myös sen, että pelkään korkeita paikkoja,
mutta niin pelkäs Markuskin. Ja Janikin, muttei myönnä sitä.
Älkää uskoko niitten puheita.
Sekin siis selvisi.
"Mennään jo alas... Jani tuu jo..."
Mitään muuta ei matkasta opittu kun se,
että ikinä ei kannata polttaa tupakkaa.
Muuten sun omat pojat häätää sut autotallista.
Ei kannata polttaa. Saman ikäsiä ollaan. Juu.
"Markus!!! Nyt pysyt siinä!!!"
Jos haluat tietää enemmän niin kysy.
Mä olen poikki, enkä jaksa enää yhtään puujalkavitsiä,
enkä varsinkaan kohteliaisuuksia.
"Siitä voi tarttua jotain bakteereja!"
Eikä saanu edes nukkua... *mutinaa ja juputusta*
"Sweet Home Alabama.......
Where the skies are so blue....
Sweet Home Havusalmi....
Lord I'm Goming Home To You...."