IRC-Galleria

Kopioi tämä päiväkirjaasi , niin saat tänään tekstiviestin . Jos et lisää, rakkausonnesi on huono seuraavat 50 vuotta.

Surullinen rakkaustarina
14.3.2007 22.38 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Rakkaus, Lapset, Parisuhde, Terveys

Sain viikko sitten erittäin surullisen uutisen. Se on rakkaustarina, jonka piti mennä toisin. Eräs nuori tuttavani, vasta täysi-iän saavuttanut oli seurustellut poikaystävänsä kanssa n. 4 vuotta. Eli todella nuorena alkanut tämä rakkaustarina. Pari oli hyvin onnellinen. Tyttö puhui poikaystävästään erittäin kauniisti ja mikä tuossa iässä hienoa, arvostavasti. He olivat niin ihana pari ja rakastunut.

Nuoripari muutti syksyn kynnyksellä ihka omaan kotiin ja kaikki näytti mukavalta. Tyttö suunnitteli, kun poika pääsisi armeijasta, olisi ehkä vauvan vuoro. Tyttö oli erittäin lapsirakas ihminen. Talvi kääntyi ja pieni tuska oli läsnä, poika lähtisi tämän vuoden tammikuussa armeijaan… Se raastoi tietysti nuorta paria ja tyttö oli haikeana… Hän jäisi ”sotaleskeksi” ja ikävä tietysti raastoi mieltä. Tammikuu koitti, poika lähti. Tyttö laski viikkoja, päiviä ja kaipasi omaa rakastaan… Onni oli aina loma…

Kuitenkin 2 vko:a sitten poika oli armeijassa hiihtämässä, hän vain kaatui ja meni tajuttomaksi. Siihen tilaan hän jäi. Hän ei enää avannut silmiään, kuin vasta eilen kuulemma ihan hieman. Häneltä katkesi verisuoni päästä ja ikää oli siis n. 19 vuotta… Tänään hänellä on ollut kuumetta 42 astetta…

En tunne kyseistä poikaa, kuin ulkonäöltä. Tytön tunnen paremmin. Joka ikinen päivä kysyn häneltä, miten poika jaksaa, miten hän itse jaksaa… Hän jaksaa, hän yrittää jaksaa, päivä kerrallaan. Mietin koko ajan tätä niin väärää tapahtumaa, niin väärille ihmisille. Vai olisi tähän oikeaa ihmistä? En usko. Miten tämä tapahtuma etenee? Itseäni pelottaa kovasti, jos tässä käy huonosti? Mikä on tämän potilaan mahdollisuus elämään? Oman rakkaansa luokse? Millainen elämä hänelle tulee?

Toivon ihan hirveästi että tämä tarina saa kuitenkin hyvän lopun. Kaikki kääntyy hyvin. Aina voi toivoa, ja pitääkin toivoa! Sellainen asia mielessäni pyörinyt viikon päivät. Mitä meille kuuluu? Miten meidän arki on kulunut? Laitanpa hieman kuulumisia.

Keskimmäinen on ollut kaksi päivää kuumeessa, hänellä oli esikouluiässä kovat raajasäryt, kävimme reumaosastolla vuoden päivät, hän oli lähes puolivuotta liikuntarajoitteinen, kärsi lonkkaniveltulehduksista. Hän toivoi jopa pahimpina aikoina että saisi pyörätuolin. Se tuntui pahalta, erittäin pahalta. Ja nyt hänellä on ollut kovat säryt, ihan tämän flunssan takia. Mutta tänään kun pesin Myyn kanssa ikkunoita, hän työnsi nenän lasiin ja hymyili ja sanoi lasin läpi ”Haluan mennä kuvataidekouluun”. Hän meni ja jaksoikin ihan hyvin. Kuumetta ei ole tänään enää ollut. Korva on kuulemma kipeä :( Myyn tulehdus taisi mennä ihan kipulääkkeellä, kun oli niin alkava. Tulee mieleen ihan ajat, kun lapset olivat pieniä, ja oli jos mitä sairautta. Nyt tuo sairastelukin on kuitenkin paljon helpompaa. Vaikkakin tässä hoitolapset seassa.

Minulle tulee ensi viikolla uusi hoitolapsikin, puolikas paikka vapaana ja se nyt sitten täyttyy. Sitten on kaksi 2v, 4v, 5v ja Myy 6v. Että melkeinpä kaiken ikäisiä sitten tässä päivällä. Työaikakin voi sitten olla 6:30-18:00, joten aika pitkä päivä. Mutta kevät ja kesä tulossa, niin hieman erilaista kun sydäntalvella tehdä pitkiä päiviä.

Olen kamalalasti pohtinut, että itselle pitäisi keksiä jotakin uutta. Tekisi mieli vaikka opiskella :) johan viime kerrasta tulee 2 vuotta. Hirveä into olisi päällä… Joskus mietin alan vaihtoa, mutta sitten säälittäsi heittää kaikki nämä kymmenet vuodet hukkaan. Tai, ei kai ne mihinkään hukkaan siltikään menisi(?) Tai ehkäpä.

Pari vuotta sitten piti mennä ystävätoimintaan, mutta silloin minulla oli iltavuoroa, enkä päässyt kurssille. Se oli sellainen vapaaehtoista ystävätoimintaa ts. yksinäisille, vanhuksille jne. Olin aivan innoissani ajatuksesta, mutta sitten en päässytkään touhuun mukaan. Ystävän kanssa tehdään mitä mieli tekee. Kokataan, syödään jutellaan, käydään lenkillä, leffassa, uimassa tai mitä vain. Muutaman kerran viikossa. No, pitää alkaa katsomaan, josko nyt olisi sellainen tiedossa. Huomaan että minulla on kamalan kova tarve tehdä jotakin… Jotakin hyödyllistä, josta on apua jollekin. Kipinä päällä.

Vaikka huomaan, että tuo aurinko miten ihana se onkin, se on väsyttänyt minua jotenki todella paljon. En muka ole saanut mitään aikaiseksi. No onnekseen tänään ne ikkunat ulkoapäin pesin, kun hoitolapset oli haettu. Olivat niin kamalan näköiset. Huomenna tai viimeistään viikonloppuna pitäisi potkukelkat, pulkat, liukurit, sukset kerätä pihalta. Tänään vain laiskana tuijotin niitä ulkona. Terassi jo melkein pois lumesta, joten kohta vain grillikemut pystyyn :)

Olemme nyt joka päivä käynyt lenkillä. Myy ajanut pyörällä, ja minä ja mies kävelleet. Todella mukavaa! Että tämmöisiä tänne!

Mukavaa loppuviikkoa!

Katsoit tämän. Sen ansiosta keskiyöllä ihastuksesi tajuaa, että hän pitää sinusta. Teidän välillänne tapahtuu jotain kello 12 ja 16 välillä. Se voi tapahtua siis missä vain! Jos et kopioi tätä heti sivullesi, hän vihaa sinua seuraavat 10 vuotta!

Todella surullinen mutta kaunis koira-runo
RUNO SAA KYYNELIIN !!!

Ihmiset kulkevat ohitseni
Kukaan ei vaivaudu katsomaan minua
Olen yksinäinen ja niin nälissäni
Toiveikkaana yritän kerjätä ruokaa
ohikulkevilta ihmisiltä
Mutta kukaan ei suo minulle kuin korkeintaan inhoavan katseen
Tiedän etten ole kaunis, en enään
Turkkini on takkuinen ja lian peittämä
Ja ennen niin ilosta heilunut häntäni
on melkein karvaton ja likainen
Kuulen monien sanovan, että näytän
aivan rotalta
Ja totean sen itsekin kun katson itseäni
tyynen järven pinnasta
Miksi? Miksi minusta tuli tälläinen?
Teinkö jotain väärin?
Jätinkö jotain tekemättä?
Minä kuihdun pois..
Kuolen näkemättä enää yhtään
iloista päivää,
juoksematta enää kertaakaan niityllä
Näen pikkuihmisten säälivät katseet
ja sen, kuinka isommat ihmiset vetävät
heidät nopeasti pois, nähdessään minut

Hiljaa tämäkin päivä loppuu
Yö valloittaa taivaan itselleen
ja kertoo viimeisen hetkeni tulleen
Käyn hitaastyi makuulle, täristen kylmästä
Yritän löytää asennon, jossa minua ei palelisi, turhaan
Lumihiutaleet putoavat maahan hiljaa,
ja minä poistun tästä elämästä
Siirryn ajasta ikuisuuteen, eikä kukaan
jää minua kaipaamaan
Yön hiljaisuudessa tunnen,
kuinka kylmyys, nälkä ja kuolema
hiljaa vievät minusta voiton
Ja kaikki pimenee...

Jos nyt makaisin sairaalan teho-osastolla,
ja olisin kuolemaisillani,
mitkä olisi viimeset sanat,
mitkä sanoisit minulle ?

Nyt jos sanoisin että mä en muista
Enää sitä minkä piti olla ikuista
Mä valehtelisin sillä aina
Luvattiin muistaa toisemme ja sit ku ollaa vainaa
Ni taivaassa taas temmellettäis niinku lapsena
Pilvien päältä toiselle astella
Seuraan hyvin tarkkaan joka ainoota askelmaa
Siks mun mieleeni palasit sä taas kerran
Kaupunki hiljenee ja kuu taivaalla loistaa
Ihan ku mun elämäni yhtä pitkää unta ois vaan
Kauniit tähdet taivaan rannas ja kaupungin kirkkaat valot
Katulamput jotka valaisee kauniisti joka talon
Ja mä mietin aikaa jonka sun kans vietin
Jos vain olisit mun rinnallani, sä vielkin
Tällä hetkellä niin ottaisin sua kii kädestä
Tämän kauniin pienen hetken joka ei tuu kauaa kestään

refrain:
Anna unen tulla anna unen viedä mukanas
Sut kauniiseen elämään ei samat unet tuu takas
Tuo taivaan kuu rakas muistuttaa aina vaan et
Kauniiseen elämään mua kuljettaa vaan höyhensaaret
Anna unen tulla anna sen ottaa sut valtaan
Anna ajatusten levätä mutta kuuntele tarkkaan
Kaunis tulevaisuus löytyy alta sateenkaaren
Joten anna sut tuudittaa uneen höyhensaaret

Halaan ilmaa kuvittelen että halaat takasin
Muistan sen ajan vielki jolloin sua tosissain rakastin
Ajan jolloin käsi kädes kuljettii hiekkarannal
Tuuli ulvo hiuksis järvi loisti varpaat täynnä santaa
Näin tajuaa taas et elämä otta sekä antaa
Välil pohjaan pudottaa mut silti taas eteenpäin kantaa
Makaan yksin sängys yksin olen taaskin
Annan unen ottaa vallan suljen silmät hitaasti
Jos nyt mua kuulet niin otan avaimen salaa
Laitan sen lukkoon sisään ja muistojen kirjan avaan
Sitä halaan luen sana sanast kannesta kanteen
Ja tunnen kuinka vajoon takaisin muistojen hankeen
Käsis kahleet joita en saa irti koskaan
Tosin haluun kaiken muistaa enkä niitä irti ottaa
Mut nyt nukahdan mä hiljaa sun muistollesi
Sekä lupaan tuoda joka joulu kynttilän haudallesi

refrain

Olit mulle tärkee sekä olit mulle rakas
Olit mulle hyvä ystävä sä olit mulle parasta
Ja takas vaan sut haluaisin vaikka millä hinnal
Jos voisin nostaisin sut takas maanpinnal
Mut nyt varmaan seuraavan kerran nähdään arkussa
Loppuelämämme taivaassa räplätää harppua
Rest in peace on vikat sanat jotka sulle jää
Rest in peace on sanat jotka kuulet sä
Tääkin kaikki tapahtuu vaan välil maan ja taivaan
Jotkut tippuu puolivälis elämämme laivaa
Mut mä lupaan että mä tuun muistaan sut aina ja
Jälleen nähään sit kun on mun vuoro olla vainaja
Kävi se sit tänään ensi viikolla tai huomen
Niin mä lupaan pitää susta prinsessani huolen
Taivaan tuolla puolen jossain pilvien takana
Mä tulen vielä kuiskaan korvaas "sua aina rakastan"

refrain

sano 'KUVA' niin kommentoin kuvaan, jossa olet mielestäni kaunein/komein , lisää tämä sitten blogiisi

200 kommenttia & kirjotan käteeni KARKKILAKKO ja niin kauan kun se siinä pysyy, olen karkkilakossa.
Kopsaa blogiisii jos uskallat ottaa haasteen vastaan!

ensimmäinen ihminen, joka kommentoi tähän 'MINÄ' saa nimensä
tai nickinsä nimimerkkini perään. joudun pitämään sitä viikon