IRC-Galleria

Hahe tossa on mun uus puhelin :D

Lisää tämä blogiisi 00:00 mennessä niin ensi viikonlopustasi
tulee todella ihana & sinulle tapahtuu jotain uskomatonta !

Henkilö...
joka piti viimeksi sinua kädestä kiinni: Mila:))
joka saa sinut aina nauramaan: Mila:DDD
joka viimeksi halasi sinua: Mila ja anna :PP
joka viimeksi sai sinut iloiseksi: Emt en oo vähän aikkaa ollu ilonen ;(
joka sai sinut viimeksi itkemään: En kerro :P
jonka kanssa on parhaimmat muistosi: Emt
jonka seurassa voit olla oma itsesi: Kaikkien: Tähh<3?
joka lähetti viimeksi tekstarin: Kassu :D
joka soitti viimeksi sinulle: Mila<3
joka viimeksi suuttui sinulle: Kaikki:P
jolta haluaisit pyytää anteeksi: Kaikilt :D
joka merkitsee sinulle eniten: <3##

Vittu saaks mä kuolla ku on niin vitun tylsää tulin ihan turhaa koneelle mut jeih<3:) oon tänää milan ja kiiankaa kuka tulee messii joo ei varmaa kukaa toivottavasti nään jonkun tutun :DDjoo plaa plaa miks mä selitän jotain ku ketään ei kiinosta joo:DD

Kivaa serenas tänää uimas larissankaa uusiks<3<3<3<3:DDDhauskaa oli ja muuten paras oli se ku menin renggas mäkee nii mulla lähti se renggas vittuu nii oli palkko mennä istualteen :DD

KOPIO TÄMÄ ALLE 48 SEKUNNISSA, NIIN SINULLE TAPAHTUU TÄNÄ ILTANA JOTAIN TODELLA IHANAA! JOS ET KOPIOI , SAAT 4 KK HUONOA ONNEA ,JA ET TULE EDISTYMÄÄN IHMISSUHTEISS..

Kopioi tämä päiväkirjaasi , niin saat tänään tekstiviestin . Jos et lisää, rakkausonnesi on huono seuraavat 50 vuotta.

Surullinen rakkaustarina
14.3.2007 22.38 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Rakkaus, Lapset, Parisuhde, Terveys

Sain viikko sitten erittäin surullisen uutisen. Se on rakkaustarina, jonka piti mennä toisin. Eräs nuori tuttavani, vasta täysi-iän saavuttanut oli seurustellut poikaystävänsä kanssa n. 4 vuotta. Eli todella nuorena alkanut tämä rakkaustarina. Pari oli hyvin onnellinen. Tyttö puhui poikaystävästään erittäin kauniisti ja mikä tuossa iässä hienoa, arvostavasti. He olivat niin ihana pari ja rakastunut.

Nuoripari muutti syksyn kynnyksellä ihka omaan kotiin ja kaikki näytti mukavalta. Tyttö suunnitteli, kun poika pääsisi armeijasta, olisi ehkä vauvan vuoro. Tyttö oli erittäin lapsirakas ihminen. Talvi kääntyi ja pieni tuska oli läsnä, poika lähtisi tämän vuoden tammikuussa armeijaan… Se raastoi tietysti nuorta paria ja tyttö oli haikeana… Hän jäisi ”sotaleskeksi” ja ikävä tietysti raastoi mieltä. Tammikuu koitti, poika lähti. Tyttö laski viikkoja, päiviä ja kaipasi omaa rakastaan… Onni oli aina loma…

Kuitenkin 2 vko:a sitten poika oli armeijassa hiihtämässä, hän vain kaatui ja meni tajuttomaksi. Siihen tilaan hän jäi. Hän ei enää avannut silmiään, kuin vasta eilen kuulemma ihan hieman. Häneltä katkesi verisuoni päästä ja ikää oli siis n. 19 vuotta… Tänään hänellä on ollut kuumetta 42 astetta…

En tunne kyseistä poikaa, kuin ulkonäöltä. Tytön tunnen paremmin. Joka ikinen päivä kysyn häneltä, miten poika jaksaa, miten hän itse jaksaa… Hän jaksaa, hän yrittää jaksaa, päivä kerrallaan. Mietin koko ajan tätä niin väärää tapahtumaa, niin väärille ihmisille. Vai olisi tähän oikeaa ihmistä? En usko. Miten tämä tapahtuma etenee? Itseäni pelottaa kovasti, jos tässä käy huonosti? Mikä on tämän potilaan mahdollisuus elämään? Oman rakkaansa luokse? Millainen elämä hänelle tulee?

Toivon ihan hirveästi että tämä tarina saa kuitenkin hyvän lopun. Kaikki kääntyy hyvin. Aina voi toivoa, ja pitääkin toivoa! Sellainen asia mielessäni pyörinyt viikon päivät. Mitä meille kuuluu? Miten meidän arki on kulunut? Laitanpa hieman kuulumisia.

Keskimmäinen on ollut kaksi päivää kuumeessa, hänellä oli esikouluiässä kovat raajasäryt, kävimme reumaosastolla vuoden päivät, hän oli lähes puolivuotta liikuntarajoitteinen, kärsi lonkkaniveltulehduksista. Hän toivoi jopa pahimpina aikoina että saisi pyörätuolin. Se tuntui pahalta, erittäin pahalta. Ja nyt hänellä on ollut kovat säryt, ihan tämän flunssan takia. Mutta tänään kun pesin Myyn kanssa ikkunoita, hän työnsi nenän lasiin ja hymyili ja sanoi lasin läpi ”Haluan mennä kuvataidekouluun”. Hän meni ja jaksoikin ihan hyvin. Kuumetta ei ole tänään enää ollut. Korva on kuulemma kipeä :( Myyn tulehdus taisi mennä ihan kipulääkkeellä, kun oli niin alkava. Tulee mieleen ihan ajat, kun lapset olivat pieniä, ja oli jos mitä sairautta. Nyt tuo sairastelukin on kuitenkin paljon helpompaa. Vaikkakin tässä hoitolapset seassa.

Minulle tulee ensi viikolla uusi hoitolapsikin, puolikas paikka vapaana ja se nyt sitten täyttyy. Sitten on kaksi 2v, 4v, 5v ja Myy 6v. Että melkeinpä kaiken ikäisiä sitten tässä päivällä. Työaikakin voi sitten olla 6:30-18:00, joten aika pitkä päivä. Mutta kevät ja kesä tulossa, niin hieman erilaista kun sydäntalvella tehdä pitkiä päiviä.

Olen kamalalasti pohtinut, että itselle pitäisi keksiä jotakin uutta. Tekisi mieli vaikka opiskella :) johan viime kerrasta tulee 2 vuotta. Hirveä into olisi päällä… Joskus mietin alan vaihtoa, mutta sitten säälittäsi heittää kaikki nämä kymmenet vuodet hukkaan. Tai, ei kai ne mihinkään hukkaan siltikään menisi(?) Tai ehkäpä.

Pari vuotta sitten piti mennä ystävätoimintaan, mutta silloin minulla oli iltavuoroa, enkä päässyt kurssille. Se oli sellainen vapaaehtoista ystävätoimintaa ts. yksinäisille, vanhuksille jne. Olin aivan innoissani ajatuksesta, mutta sitten en päässytkään touhuun mukaan. Ystävän kanssa tehdään mitä mieli tekee. Kokataan, syödään jutellaan, käydään lenkillä, leffassa, uimassa tai mitä vain. Muutaman kerran viikossa. No, pitää alkaa katsomaan, josko nyt olisi sellainen tiedossa. Huomaan että minulla on kamalan kova tarve tehdä jotakin… Jotakin hyödyllistä, josta on apua jollekin. Kipinä päällä.

Vaikka huomaan, että tuo aurinko miten ihana se onkin, se on väsyttänyt minua jotenki todella paljon. En muka ole saanut mitään aikaiseksi. No onnekseen tänään ne ikkunat ulkoapäin pesin, kun hoitolapset oli haettu. Olivat niin kamalan näköiset. Huomenna tai viimeistään viikonloppuna pitäisi potkukelkat, pulkat, liukurit, sukset kerätä pihalta. Tänään vain laiskana tuijotin niitä ulkona. Terassi jo melkein pois lumesta, joten kohta vain grillikemut pystyyn :)

Olemme nyt joka päivä käynyt lenkillä. Myy ajanut pyörällä, ja minä ja mies kävelleet. Todella mukavaa! Että tämmöisiä tänne!

Mukavaa loppuviikkoa!

Katsoit tämän. Sen ansiosta keskiyöllä ihastuksesi tajuaa, että hän pitää sinusta. Teidän välillänne tapahtuu jotain kello 12 ja 16 välillä. Se voi tapahtua siis missä vain! Jos et kopioi tätä heti sivullesi, hän vihaa sinua seuraavat 10 vuotta!

Todella surullinen mutta kaunis koira-runo
RUNO SAA KYYNELIIN !!!

Ihmiset kulkevat ohitseni
Kukaan ei vaivaudu katsomaan minua
Olen yksinäinen ja niin nälissäni
Toiveikkaana yritän kerjätä ruokaa
ohikulkevilta ihmisiltä
Mutta kukaan ei suo minulle kuin korkeintaan inhoavan katseen
Tiedän etten ole kaunis, en enään
Turkkini on takkuinen ja lian peittämä
Ja ennen niin ilosta heilunut häntäni
on melkein karvaton ja likainen
Kuulen monien sanovan, että näytän
aivan rotalta
Ja totean sen itsekin kun katson itseäni
tyynen järven pinnasta
Miksi? Miksi minusta tuli tälläinen?
Teinkö jotain väärin?
Jätinkö jotain tekemättä?
Minä kuihdun pois..
Kuolen näkemättä enää yhtään
iloista päivää,
juoksematta enää kertaakaan niityllä
Näen pikkuihmisten säälivät katseet
ja sen, kuinka isommat ihmiset vetävät
heidät nopeasti pois, nähdessään minut

Hiljaa tämäkin päivä loppuu
Yö valloittaa taivaan itselleen
ja kertoo viimeisen hetkeni tulleen
Käyn hitaastyi makuulle, täristen kylmästä
Yritän löytää asennon, jossa minua ei palelisi, turhaan
Lumihiutaleet putoavat maahan hiljaa,
ja minä poistun tästä elämästä
Siirryn ajasta ikuisuuteen, eikä kukaan
jää minua kaipaamaan
Yön hiljaisuudessa tunnen,
kuinka kylmyys, nälkä ja kuolema
hiljaa vievät minusta voiton
Ja kaikki pimenee...

Jos nyt makaisin sairaalan teho-osastolla,
ja olisin kuolemaisillani,
mitkä olisi viimeset sanat,
mitkä sanoisit minulle ?