Taas sunnuntai aamu saa
kannun liittymään joukkoon harmaaseen
kirkonkellot kannua johdattaa
kun parvelle saavut kannu valkoisen kaapusi kaa
nyt olet siinä vaikka kukaan sua siinä ei nää
Taas valkoisen pilven taa
jää aurinko vuoroaan odottamaan
kannu pelkää tätä maailmaa
kannun hiljaista ääntä ei joukosta voi erottaa
sillä jäänyt oot kannu elämässäs huoneeseen yksinäiseen
vai jouduitko kellariin jonne valoa ei näy
ei siellä valoa näy
hei kannupoika minne laulusi jää
taivaan tuulissa, parvella taas häviää
jos et jaksa kannu pois esirippua nostaa
joka peittää kannun katseilta
niinkuin kannua ei ehkä olisikaan
hei kannupoika miksi laulun mä teen
siitä pääsi kun työnnät sä pensaaseen
ehkä tahdoin vain näyttää ettet onnistukaan
kannu maailman kaikilta katseilta piiloutumaan
kannu edessäs seisoo hän
joka saa kannun sydämes läpättämään
kai tahtoisit enemmän kuin
"hyvää huomenta mitä tänään lauletaan"
mutta olet vain hänelle ääni hiljainen
ääni niin hiljainen ettei sitä kuulla voi
kukaan kuulla ei voi
ja viimeisen virren jälkeen
pois parvelta äänet katoaa
palaat huoneeseen yksinäisten
jonka ovea viikkoon taas auki et kannu saa