IRC-Galleria

Maisaan 1.6.2009 <3
Voi vittu kun siä oli tylsää!!

käyttäytyminen 9
äikkä 9
enkku 8
saksa 8
matikka 8
ussa 8
hissa 7
bilsa ja mantsa 7
fyke 8
musa 8
kuvis 9
kässä 8
liiksa 9


Keski-arvo oli 8.15

Joo tota, taisin saada eilen hymytytön...Milla tuli ihan kateelliseks.

Kaikilta kuvassa esiintyviltä henkilöiltä tulee olla lupa kuvien julkaisemiseen. Ilman lupaa esillä olleet kuvat poistettu.

Mitä teiniä omistat?

[ ] iso poikienhuppari
[x] pillifarkut
[ ] lacosten kengät
[x] conversen kengät
[x] nahkatakin
[x] nilkkurit
[ ] fred perryn olkalaukun
[ ] marimekon olkalaukun
[ ] longchampin le pliage -laukun
[ ] peakin hupparin
[x] ballerinat
[xxxxx] hiuslakan
[ ] benettonin logopaidan
[ ] paul frankin paidan
[ ] toppaliivin
[x] huulikiillon
[x] ripsarin
[x] puuterin
[x] h&m -peruspaitoja
[x] ohuen teinipannan
[x] kollarit
[x] paljon ohuita pinnejä
[ ] timantti- tai helmikorvikset
[x] mesen

14/24

suudelma vatsaan ---> "harrastetaan seksiä"
suudelma otsalle ---> "olet ikuisesti minun"
suudelma korvaan ---> "olen kiimainen"
suudelma poskelle ---> "olemme kavereita"
suudelma käteen ---> "palvon sinua"
suudelma kaulalle ---> "me kuulumme yhteen"
suudelma olkapäälle ---> "haluan sinut"
suudelma huulille ---> "rakastan sinua" tai "haluan sinut"
pitää kädestä ---> "voimme oppia rakastamaan toisiamme"

läppäistä perseelle ---> "tuo on minun"
leikkiä korvan kanssa ---> "en voi elää ilman sinua"
pidellä tiukasti ---> "älä päästä irti"
katsoa silmiin ---> "älä päästä irti"
leikkiä hiuksilla ---> "sano että rakastat minua"
kädet lanteilla ---> "rakastan liikaa päästääkseni irti"
nauraa vaikka suutelee ---> "olen täysin rento kanssasi"

neuvo
älä kysy suudelmaa, vaan tee itse.
jos ajattelit jotakuta samaan aikaa kun luit tätä,
olet varmasti rakastunut

Jos et kopioi tätä päiväkirjaasi tänään rakkauselämäsi on pilalla.

joudun olee viikonlopun lapsen vahtina, lol ei jaksain leikkii jollain barbeilla ja jollain nukeilla, se on siis niin tylsää...!!!

lol, tää kone ei toimi. Ihan paska koko hoito...lagaa jotain tunni.

Psykiatrilla:

-Kertokaa omin sanoin mikä ahdistaa,
sanoi psykiatri asiakkaallen.

-Kaikki alkoi, kun menin naimisiin.
Vaimolla oli aikuinen tytär,
josta sitten tuli minun tytärpuoleni.
Isäni tuli vierailulle, rakastui tytärpuoleeni
ja meni tämän kanssa naimisiin.
Niinpä tytärpuolestani tuli myös äitipuoleni.
Vaimoni sai pojan.
Siitä tuli automaattisesti isäni lanko,
koska se on isäni kanssa naimisissa
olevan tytärpuoleni velipuoli.
Koska poika on äitipuoleni veli,
se on siten myös minun enoni.
Isäni vaimo sai pojan.
Se on minun velipuoleni,
vaikka samalla olen myös sen ukki.
Onhan se tytärpuoleni poika.
Vaimoni on minulle mummo, äitipuoleni äiti.
Siitä seuraa, että olen oman vaimoni lapsenlapsi.
Ottaen huomioon, että elän naimisissa isoäitini kanssa,
en ole ainoastaan vaimoni puoliso ja lapsenlapsi,
vaan myös itseni isoisä.
Siksi ahdistaa.

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.