Mikä minussa on vikana… Luotanko liikaa ihmisiin… Luotan siihen
että kaikki ovat hyviä toisilleen… luotan siihen mitä haluan
uskoaÂ…
Niin moni ihminen on pettänyt minut, mutta en vain osaa päästää irti,
koska jostain saan aina lisää uskoa siihen että ihmiset muuttuu,
vaikka sisimmässäni tiedän ettei niin käy…
Vai onko tosiaan niin etten oikeasti luota kehenkään, vaan pelkään
koko ajan että ihmiset puhuu minusta jotain sellaista jota ne voi
käyttää minua vastaan…
Jo lapsena olin se heikoin jota syrjittiin… sieltä on vaikea nousta
ylös valoon, vaikkei muut edes huomaisi että on paha olla, voi itse
tehdä elämästään tällaisen… luulosairautta… sisimässä heikko
itsetunto… ulospäin vahva ja itsenäinen…
Enää en jaksa odottaa keneltäkään mitään, sillä tulen aina
pettymään… Kaikki sopimukset on turhia sillä ne eivät koskaan
pidä… kun tulee petetyksi ei enää löydä luottamusta… Jos aina
voisi antaa anteeksi huijaisi siinä vain itseään… tuhoaisi itse
itsensä…