Ei, Mirva, mä en sittenkään luovuttanut (tarkennan jossain muualla kuin Gallerian päiväkirjassa). Tapahtui meinaan ehkä jotain (korostus sanalla EHKÄ) joka saattaisi viitata JOTAIN... Mutta tiedä häntä. Ei pitäisi odottaa liikaa... (Ihan kuin tässä oltaisiin odotettu yhtään mitään vaan pikemminkin luovutettu ennen taistelua)
Ja sitten siihen itse asiaan:
Tässä tilanteessa missä olen pitäisi taistella (tai sitten ehkä ei, saatan olla vainoharhainen). Mutta mitä minä teen? EN MITÄÄN. Pitäisi vääntää naisellisen viehätysvoimansa nupit kaakkoon mutta teenkö minä niin? EN..
Se vika on minussa mutta se ei luultavasti ole ulkonäössä vaan luovuttajan asenteessa. Mitä siitäkin olisi tullut jos Suomi olisi heti ensimmäisten laukausten jälkeen luovuttanut Neuvostoliitolle? HÄH???!!! (Vertaan sitten omaa elämääni talvisotaan, egoisti en ainakaan ole). Mutta niin, sotasuunnitelmia (yksi on jo ja se koskee ihan toista asiaa).
Asiasta siis tietoiset (Mirva & Annika) itseasiassa vaan:
Qu'est-ce que je devrais faire pour l'obtenir? Dites-moi!!!