Sinänsä se alkoi hienosti perjantai-iltana ajelemalla Toijalan ABC:lle (jes, tosi kova paikka) ja sieltä Mama'siin Koskiin mutta auta armias kun palasin kotiin... Onneksi ei sen pahemmin käynyt mutta empä ole vähään aikaan (ehkä sitten sen kun Poku kuoli) kokenut moista pysäyttävää järkytystä.
Ainoa asia minkä nyt taas muistin on se ettei mikään todellakaan ole ikuista, ei vaikka kuinka haluaisi ja uskoisi että on. Ja sekös vituttaa