IRC-Galleria

http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/auschwitzlandia-vaatii-uhrinsa-vaajaamatta

Olen aina enemmän tai vähemmän inhonnut Panu Höglundin tekstejä ennen kuin luin tuon. Taas hyvä esimerkki siitä kuinka äkkiä ihmisen tuomitsee tietämättä sen taustoja. Tosin, minä olen vielä lapsi henkisesti ja kyllä fyysisestikin vaikka ikä on paperilla 18 (joka on vain se raja jonka jälkeen yhteiskunnan tai kenenkään muunkaan ei tarvitse pitää huolta sinusta).

Herää kyllä silti kysymys että miksi mua oikeastaan kiusattiin. En mä ollut mitenkään erikoinen. Noh, ala-asteella (erityisesti kuudennella) olin hikipinko, joka teki tehtäviä viikkoja ennen niiden palautusaikaa, mikä tietysti oli opettajan mielestä hyvä ominaisuus, ikätovereideni mielestä ei tietenkään. Silti mä en kuitenkaan usko, että se kiusaaminen lähti liikkeelle ns. koulumenestyksestä. En mä kuitenkaan mikään ihmelapsi ollut.

Eikä se voi johtua ulkonäöstä. Ala-asteella olin niinkuin kaikki muutkin ja yläasteellakin ns. erilainen vain niissä rajoissa jossa se oli sallittua. Samanlainen pissishän minäkin olin siinä missä muutkin. Joskus väitetään, että kauniita tyttöjä kiusataan mutta ei sekään ole täysin totta, en minä mikään erityisen kaunis ole vaikken erityisen rumakaan. Olen hämmästyttävän tasapäinen joka asiassa ja silti jouduin silmätikuksi... Tai sitten koin sen vaan niin. Ehkä musta ei niin paljon puhuttukaan kuin mitä itse pienessä päässäni kuvittelin. Ehkä muita kiusattiin samalla tavalla mutta ne eivät ottaneet sitä niin raskaasti kuin minä. "Kaikkiahan joskus kiusataan"...

Tai jospa se sittenkin on mun luonteessani... Tätähän en ole ikinä halunnut itselleni tai muille myöntämään, mutta ehkä mä olen harvinaisen ärsyttävä ihminen tein mä sitten mitä tahansa. Tämä tietynlainen marttyyrius yhdistettynä vahvoihin mielipiteisiin, kovaan ääneen ka herkkyyteen ei välttämättä ole hirveän luokseenvetävä luonne. Mutta minkäs teet? Herkkä olen ollut aina.

No niin, se minusta.

Jos tätä joku yläasteikäinen lukee niin olen kiitollinen. Se aika on julmaa ja tiedän kuinka tärkeää on kuulua joukkoon ja olla samanlainen kuin muutkin. Koittakaa kuitenkin jaksaa siitä huolimatta...

Ja kiusaajat, säästäkää se pahanpuhuminen edes selän taakse niin ettei kiusauksen kohteen tarvitse kuulla sitä. Keskittykää omaan elämäänne eikä siihen että mitä joku toinen tekee tai miltä se toinen näyttää. Toisaalta, se kai tavallaan kuuluu ikään, jonka takia toivonkin että te kasvatte aikuisiksi viimeistään lukioon/ammattiopistoon mennessänne. Tai kasvattakaa edes omatunto!